maanantai 30. marraskuuta 2009


Miksi hautaan pellonpieleen esineen + viestin jälkeeni tuleville löydettäväksi, vaikka tiedän kaivavani ne omin käsin keväällä esiin?
            Koska struktuurit luovat hyvinvointia.
            Koska dialogi menneen itsen kanssa avaa uusia ajatushorisontteja.
            Koska absoluuttiset salaisuudet rajaavat identiteettiä
à syntyy selkeyttä.
            Koska jo ensimmäinen askel kuuraisille portaille ja aavistus tähtien luonteesta on voitto. Koska tekemisessä on pyhyys. Koska tekeminen on voitto. Koska pyhyys on siinä, mille itse luo merkityksen. Koska pyhyys ja voitto ovat itsessään tavoiteltavan arvoisia ja ennen kaikkea lähellä – ei, ei lähellä vaan jo tässä, sisässä.
            Koska sukupolveni ei saa unohtaa otetta lapiosta.
            Koska sukupolveni ei ylipäätään saa unohtaa otteen ideaa.
            Koska se on leikki.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kaikenlaista höpsötystä

kun tak
kaan laittaa
takan
se on meta
takka

kun meta
takkaan
laittaa meta
llia
syntyy aika
metakka

torstai 26. marraskuuta 2009

Erään iltana


erään iltana menin nukkumaan
Koppakuoriaisena.                                                                  
                                                                                    Jännittävää

                                                                               :

                               .unohdim miten ntehdä ätätä.


                                                     :


                               .sittem  maloin  ntehdä  äsitä.



         Jännittävää,

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Minne kirjoittaa


Minne kirjoittaa. Vasemmalta oikealle on niin passe.

Seinäni eivät kuki, parketti sammalla.

       Jos kaupungissa kaatuu puu,
       onko sitä kuulemassa ketään?

Meressä on muovailuvahasta rakennettu sinivalas
ja sadetta taivaaseen asti.

Sadetta.


Pitkästä aikaa minä kirjoitan sydämestäni.

Siellä on muovailuvahasta rakennettu sinivalas
ja sadetta taivaaseen asti.