perjantai 19. helmikuuta 2010

Haluan sanoa sen, mitä kulloinkin haluan sanoa



Haluan sanoa sen, mitä kulloinkin haluan sanoa.
            Kaikki tuntuu tyhjentyvän nopeasti. Ikään kuin
riittämiin. Kuten: miksi täyttää jotain, jos se on jo valmiiksi
            tyhjä?

Haluni sanoa ei ole vuori, vaan hiekkakenttä, joka
            koostuu aika monesta hiekanjyvästä. Ikään kuin
olisin luovuttanut uskomasta elottoman potentiaaliin kasvaa
            loputtomasti.

Halu ei ole kaiken kaikkiaan monimutkainen asia.
            Kaikki tuntuu tyhjentyvän nopeasti. Ikään kuin
lasi ei olisi puolitäysi, vaan katse kohdentuisi siihen että se on
            lasi.

Se on nimenomaan lasi. Olen luovuttanut uskomasta
            lasin potentiaaliin kasvaa pelastavaksi, jäähdyttäväksi
jäätiköksi. Ikään kuin: miksi yrittää jotakin, jos se on jo valmiiksi
            tyhjä?

Haluni tehdä väitteitä ja pysyä niissä ei ole vahva.
            Kaikki tuntuu muuttuvan nopeasti. Ikään kuin
katselisin tähteä joka olisi entisellä paikallaan, mutta ei silti
            sama.

Haluan sanoa sen, mikä sattuu painamaan mieltäni.
            Koen halua ostaa vaikkapa Stockmannilta oranssin
liivin ja pukea sen päälleni. Sitten ihmiset ajattelisivat, että kannan
            vastuuta

ainakin jostain, vaikka näytänkin tältä eikä minulla
            ole hampaita. Koen halua vain hahmotella, muun
lainen ilmaisu viiltää minua kuin lasi joka ei ole ehjä vaan rikki
            näinen

lasi. Haluaisin palata ruotuun.   ß Tämä väite
            näyttäytyy nyt epäolennaisena ja valheellisena,
kuin tärisyttäisin näppäimistöni yllä kukkuroillaan täynnä ole
            vaa ve

silasia joka on kaiken lisäksi täynnä vettä ja näp
            päimistöni yllä. Hyvin vaarallisesti. Ikään kuin
en välittäisi tästä tiedostosta. Kuin rintamalinja olisi murtun
            turtunut.

Tunnen paljon. Olisi hullunkurisen hassua väittää
            että olen turtunut. Tunnen iloa ja vilpittömyyttä
niin, että voisin pakahtua niihin ja vaikka kumota tuopillisen
            happoa.

Varon nyt läikyttämästä tätä isoa tuopillista happoa
            näppäimistöni päälle, pidänhän tätä tiedostoa melko
korkeassa arvossa. Olen tähti, mutta en lasi. Minun nimeni ei ole
            Pasi.

2 kommenttia: