sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Muista: juuri sinun tapasi aivastaa on ainutlaatuinen.
Rohkeasti pärskis vaan. Tämä on totta.
Muista että yksilönä olet erityinen. Ainutlaatuinen
kuin lumihiutale. Tämä ei ole totta.
Muista: täällä ei sovi käyttäytyä kuin kusiaispesässä. Tämä on totta.

Mitä jos harkitsisit tupakoinnin aloittamista? Se voisi olla elämäsi
paras päätös. Totta.
Sitten harkitse lopettamista. Onhan kyseessä ihailtavaa itsekuria
vaativa elämänmuutos. Tämäkin on totta.
Muista ulkoilla ja syödä tasapainoisen säännöllisesti,
mutta älä unohda arjen pieniä iloja. Toistuvat,
dynaamiset rakenteet generoivat elämään
mielekkyyttä. Tämä on totta.
Pelaa videopelejä. Fantasioi murhista ja raiskauksista.
Se on tervettä.
Tämä on totta vain sillä varauksella, että venttiili on jämpti.
Kokeile sitten polttaa kätesi johonkin vittumaiseen tyyppiin.
Älä huoli, se kyllä maksaa vaivan. Jälkeenpäin sinulla on tietoa,
jota et koskaan saavuttaisi suojautumalla. Tämä ei ole totta.
Pyri kuuluisuuteen. Vain siten tulet kuulluksi. Lisäksi
nimekkäänä voit tehdä hyväntekeväisyyttä volyymillä,
josta näpertelyyn tyytyneet voivat vain unelmoida.
Tämä ei voi olla totta. Tämän ei pitäisi voida olla totta.

Kun olet lähellä, säilytä etäisyys. Kun olet kaukana, ole tyytymätön.
Hmm.

Puhutaan Riinasta.
Hän kertoi huoraamisen nyt vain olevan hänen juttunsa.
Voiko se olla totta?
Joni taas kertoi katsoneensa huumeveikkona maailmaa eri silmin.
Tämä on ymmärrettävää.
Kirjeessään hän selitti ymmärtävänsä entistä itseään, vaikka
toki toivoisikin voivansa muuttaa monia asioita tekemättömiksi.
Tämä Jonihan vaikuttaa kypsältä kaverilta.
Rauni puolestaan oletti, että äidin kuolema saisi hänet jättämään
virkansa pappina. Vastoinkäyminen kuitenkin vahvisti hänen uskoaan.
Tässä on kyllä miettimistä itse kullakin.

Todellisuudessa moni pelkää enemmän elää kuin kuolla.
Todellisuudessa moni pelkää katsovansa maailmaa jonkin lasin läpi.
Todellisuudessa monikaan ei halua avata sielunsa ovea,
sillä kuka nyt vasiten haluaisi lunta tupaansa?
Todellisuudessa rakkaus on elämän kanssa

nokat vastatusten.
Benjamin on Pekan kanssa
nokat vastatusten.
Pekka on Villen kanssa
nokat vastatusten.
Ville on Veetin kanssa
nokat vastatusten,
kuten Pekankin,
joka oli Benjaminin kanssa
nokat vastatusten.
Veetit ovat nykypäivän Villejä.
Villet ovat nykypäivän Pekkoja.
Pekat ovat nykypäivän Benjamineja.
Pekka on käynyt tarpeettomaksi.
Benjamin on käynyt tarpeettomammaksi.
Villestä on enää vain hieman hyötyä.
Veetissä sen sijaan on tulevaisuus.
Tämä on totta.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

perjantai 23. huhtikuuta 2010

4

Pornotähdet ja prostituoidut ajautuvat väärinymmärretyiksi.
Poutainen ajattelu vaatii poutasään.

Innostus ajatteluun: toistuvaa. Innostus vaateisiin: toistuvaa. toi
kalkkis ei edes yritä ymmärtää mua.

Koettakaa kuinka lujaa tällä pääsee.

Vaikka suojatie on eliitin ylellisyys, järjestys ei sitä todellakaan ole.
Järjestystä, sitä on hei moneen junaan.

Sumuinen ajattelu onnistuu säällä kuin


5

Sorsa kävelee suojatietä. Cmon, tietenkin se on puhdas satumaa!
Tämä motivoituu mielen kuvittelulla.

Sorsa räpyttelee laiturilla. Sen kautta ilmaisija pyrkii kyseenalaista
maan ”oman ilmaisunsa reunaehtoja”.

Suojateitä ei ole, tai ne on kävelty pois.

Jos ehdoton rakkaus ei olekaan kuollut, niin tarkkailussa se kyllä on.
Nuoret sitten ovat optimistista sakkia.

Kullekin säädylle annos sitä itseään.


6

Pysäkillä makaa rähjääntynyt mies, jota kukaan ei saavu auttamaan.
Hätä on ilmiselvästi käsinkosketeltava.

Saako ko. deeku apua, minä en saa sitä tietää. 3T jatkaa jo matkaa.
Ikkunat taittavat keväisen valon syliini

kuin heijaisin sitä hellästi, hellästi uneen.

Käsitys siitä mikä on käsitettävää: käsitettävät liikkeet: toistuvia:
toistuvat liikkeet ovat hyvin hävettäviä.

Tietenkään emme oikeasti ajattele näin.

tiistai 20. huhtikuuta 2010


Paha nauru on stereotyyppinen nauru, jonka elokuvan tai televisiosarjan konna tai roisto päästää ollessaan voitolla. Kirjaimin naurua voidaan kuvata esimerkiksi seuraavasti: mwahahaha, muwhahaha, muahahaha tai bwahahaha.
            Eräänä aamun tasatuntina kaupungissa pirahti soimaan kimeä ääni. Ääni voimistui ja voimistui, kunnes se vastasi äänenvoimakkuudeltaan suihkukoneen moottoria (n. 125dB). Kaikkien olisi pitänyt kuulla tuo ääni, hätääntyä ja ryhtyä toimiin.  Kukaan ei kuitenkaan huomannut mitään. Ääni olisi yhtä hyvin voinut tulla koirapillistä (jonka ääntä ihmisen ei pitäisi pystyä ei-kuulemaan). Ei voi välttyä ajatukselta, kuulivatko koirat sitten tämän äänen? mutta ei. Eläinten viisaudesta suhteessa ihmisiin ei tässä nimenomaisessa tapauksessa saatu todisteita.
            Kuin tästä huomiotta jättämisestä loukkaantuneena ääni hiljalleen hiljeni, ensin epäröiden ja lopulta niin nopeasti, että hiljaisuus, jonka kukaan ei huomannut rikkoutuneen, palautui ja kaikki oli kuten ennen, vaikka ihmiset eivät eroa entiseen huomanneetkaan. Ainakin jonkin aikaa asiat siis jatkuivat kuten ennenkin.
            Universumi oli saanut opetuksen.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Mitenkäpä käy elon tiellä?
            Valtavasti eri malleja, joista ottaa mallia. Suuntia ja vaihtoehtoja sekä tuohon, tuohon, tuohon että tuohon suuntaan. Klaffipiirongin edessä tuoli, jolle istuminen merkitsee hyväksymistä ja:
            Elon tie on pitkä ja kuoppainen. Elon tie on keskipitkä ja kuppainen, kuten hänelle. Rinnakkain suhteessa elon tiehen kulkee kuolon tie. Joskus ne tietty risteävät. Siitä ei ole paljon kerrottavaa. Jos siitä kertookin, on se kuin ”helmiä sioille”. Vasta kokemus opettaa, mitkä helmet todella ovat syötäviä. Tahdon
            Tahdon sanoa:
            Jokainen tarvitsee toisen puoliskonsa, kuten ihmisen.
            Maailma loppunee jotakuinkin näin. Jostain alkaa tihkua tuhkaa, hyvin epädramaattisesti. Sitten sitä katsellaan ja sitä vain tulee. Sitten sitä on niin paljon, ettei jää paljon tulkinnanvaraa. Kirjaimellisesti kaikki on sitten sen alla, eikä siitä kaikesta jää paljonkaan kerrottavaa. Se on ihan hyvä loppu, vaikkei paljoakaan siihen tietenkään lopukaan. Jossain kaatuu puu kuin vertaus.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

1

Poika osoitti kuuta ja alkoi puhua romantillisesti. Tatuointi paljastui.
Vuoristoradassa pitää sietää ylämäkiäkin.

Triptyykki öljyssä räpiköivistä linnuista: silmäni ovat naulitut siihen.
Nyt kyllä lyö maailman pahuus yli laidan.

Maailmassa on aivan liikaa pahoja asioita.

Tämä ei ole leikki. Sormi sojotti pikemminkin järvelle kuin kuuhun.
Tietenkään emme oikeasti ajattele näin.

Triptyykki räpiköimisestä, räpiköimisestä.


2

Pelkään assosiatiivista kirjoittamista, koska saattaisin kirjoittaa: äh.
Jotain olennaista jäi taaskin siivilään.

Kunnallispolitiikka on tärkeää siinä missä tosi arkiset asiatkin, kuten:
ruuanlaitto, tiskaus, imuroiminen etc.

Tyhmää sanoa, mutta pelkään pimeää.

Epäkohteliaisuus on synti vaikka se kohdistuisikin nuoruuden itseen.
Hänelläkin on tunteet, kuten muillakin.

Sateenkaaren päässä on mielikuvitusta.


3

Elämä sopii minulle. Erittäin väkivaltaiset yksityiskohdat eivät sovi
minulle. Perhosen koskettaminen sitä

rusentamatta sopii minulle, siis elämä.

Helppo nakki: seurasin katseellani sateenkaarta, aivan loppuun asti.
Siitä ei ole mitään ikävää sanottavaa.

Tämä ei ole leikki. Pitää puhua vain ja ainoastaan siitä minkä sietää.
Alkoi yhtäkkiä itkettää. Kuivaisitko k

Kiitos. Helpottaa, mutta ei lopullisesti.