tiistai 29. kesäkuuta 2010

Nuoret kuvaavat entistä enemmän petipuuhiaan, sillä muut tavat lupautua ikuisuuden virtaan ovat heille kenties hieman huvittavia.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kriisi on tilanne, jossa elämän polun varrella oppimamme ongelmien ratkaisumallit eivät enää päde. Tullessaan umpikujaan itse kukin hamuilee retorisella kädellään kohti taskulamppua, jota ei ole. Jänis istui puussa.
         Kun otat auringon, mutta kaikki ei mene odotuksiensten mukaan, jokin sanotaanko tökkii (vaihtoehtojen paljous), silloin kyse saattaa olla kriisistä. Kriisi on ruokaa, iinalaiset syövät kriisiä. No tuo nyt oli tuommoinen.
         Seitsemän juutalaista käveli basistin ohi. Then what happened? Seuraan sinua ja työnnän metallia sisääsi, kun sitä vähiten odotat. On myös tiedostettava, että laiminlyönti eliminoi vilpittömän mielen suojan.
         Olen olkasi takana. Kun käännyt katsomaan, olen edessäsi. Kun taas käännyt, minua ei ole missään ja alasin jossa lukee 1.000 kg putoaa päähäsi murskaten olentosi tyystin. Mihin hävisit? sinä kysyisit. Jos voisit.
         Kriisin voi ottaa esteenä, mutta myös mahdollisuutena. Voi itkeä viemärit tukkoon, tai sitten mennä Suomalaiseen ja ostaa molempiin kainaloihin kaksi kriisiä paperia, puristaa ja katsoa mihin riittää. Istun
         Istun puussa. Se on monimerkityksistä: istuminen on ihmiselle luonnotonta, kuten myös puussa istuminen/oleminen. Silti olemme tulleet puusta (ns. ”tiedemiesten” mukaan...). Istuminen on ja pysyy opittuna.
         Olen olkasi takana.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Karri Kokko toteaa uudessa Parnassossa, että Vallin mukaan Seume ajatteli, että käveleminen on kunniallisinta ja itsenäisintä, mitä ihminen voi tehdä.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Asiaa

Hei. Tämä ei ole runo.

Minun ja Pauli Tapion Euli & Parkka -blogin (http://eulijaparkka.blogspot.com/) pohjalta työstetty Kolehti-runokokoelma on julkaistu ntamo-kustantamon kautta.




Euli & Parkka toimi yhdeksän kuukauden ajan - julkaisimme siellä joka päivä runon. Kolmestasadasta runosta valikoimme Kolehtiin kuudesosan.

Blogissamme käytiin myös vilkasta kommenttikeskustelua. Myös siitä osa ansaitsi sijansa kokoelmassa. Keskustelua minun ja Paulin lisäksi käyvät Harry Salmenniemi, Juho Narsakka, Vesa Haapala, Kristian Blomberg ja Teemu Manninen.

Harryltä ja Juholta mukana on myös muutamia runoja.

Kustantamon esittely: http://ntamo.blogspot.com/2010/06/erkka-mykkanen-ja-pauli-tapio-kolehti.html

Kirjaa voi ostaa: Kirja kerrallaan: kirja@lasipalatsi.fi / p. (09) 612 7798 hintaan 17,60 euroa

Ja suoraan netistä: http://www.lulu.com/product/paperback/kolehti/11377506 hintaan 11,48 euroa + postikulut


Terveisin,

Erkka

torstai 10. kesäkuuta 2010

Meilläpäin yöt seuraavat toisiaan
ja taivaan pilvet ovat hitaita
matkallaan kohti ikuista tavoitetta
nimeltä rakkaus.

Meilläpäin sielut seuraavat toisiaan
ja tunteet ovat nopeita
hatkallaan kohti ikuista tavoitetta
nimeltä poispäin.

Meilläpäin seinät imevät posliinia
ja ikkunat avautuvat lähinnä
keskeltä kohteenaan ikuinen tavoite
nimeltä avaruus.

Ai kun minun sisälläni
on tämä möykky.
Se ei ole vertaus, sitä voi
kokeillakin. Tuosta
noin. Äh kun minun ihoni
kuoriutuu ikävästi.
Se ei ole vertaus, sitä voi
kokeillakin. Ai jai.
Mutta näin vain meilläpäin.

Tämä möykky.

Meilläpäin aaveet ne toteutuvat
ja kuu asettuu keinumaan
matkallaan kohti ikuista tavoitetta
nimeltä tasapaino.

maanantai 7. kesäkuuta 2010


Minun on kirjoitettava kohdelukijalleni, joka on               . Tietenkin kirjoitan itselleni. Kirjoitan mielessäni nimimerkki moulesdumal, joka minut nujersi MyArticin keskustelupalstoilla kun olin 13. Kirjoitan Stephen Kingin Tabitha-vaimolle. Myös kirjoitan sillä silmällä, että mitä jos mummi yhtäkkiä löytää internetin.
            Mielessäni on kirjoittaessani tämä blogi ja sen 9 rekisteröityä lukijaa (ole 10). Pöytälaatikkoa minulla ei ole, kuulemma sen huomaa. Kirjoitan kuin tämä olisi radioaalto joka purkautuisi kaikkiin suuntiin kun painan Julkaise teksti. Kirjoitan virikkeitä jotka koostuvat lauteista joissa on saloja joissa on kauniita kirjailuja jotka koostuvat vektorigrafiikasta — kirjoitan vektorigrafiikan kauneudelle ja kaikelle sitten niin. Kirjoitan tätä Raisalle, ei, äidilleni, ei vaan Harrylle, ei, ei, mitähän Juhani ajattelisi tästä sillä hän on hyvin erilainen kirjoittaja, ja eihän mummi osaa mennä nettiin. Rehti pitää aina olla, sanoi Lauri tunkiolla. Tietenkin kirjoitan itselleni. Yritän vain pitää itseni tyyty            . Kirjoitan vain, ”annan palaa”. Annan tekstin ja ajatuksen v rrata, kivasti. Katsotaan mihin sillä päästään.
            Kirjoitan tätä mielessäni Hesarin esikoiskirjapalkintoraati. Kirjoitan tätä mielessäni kuuluisuus. Sen sijaan että tekisin töitä, kirjoitan. Sen sijaan että kirjoittaisin runoa, kirjoitan tätä tässä näin. Olen muuten junassa, kun nyt kirjoitan. On tunne, että kirjoittamistani ei oikein arvosteta. En nyt mitenkään mitalin perässä tässä kirjoittele, mutta niin.
            Tässä kohdelukija terve, ei aivan napakymppi mutta kelpaa. (Toisen kappaleen sanaleikki kiva.)

torstai 3. kesäkuuta 2010

Mielestäni Herlinin pitäisi pyytää anteeksi romaneilta.
You know the joke about the Jewish guy, and he’s drowning, and uh, somebody comes by in a boat: ”You want me to save you?”, he says: ”No, God will save me.” So the boat keeps going and then a helicopter comes: ”Come on, get on the helicopter!” ”No, God will save me.” All that shit, same, too long joke. And then he gets to... He dies! And he meets God and he says: ”Why didn’t you save me?” And he goes: ”What! I sent a boat, I sent a helicopter...” That’s... Yeah. But his version of the joke would be like, that he would go to God: ”Why didn’t you save me?” and God would go: ”Shut up, you fucking Jew.”

tiistai 1. kesäkuuta 2010