keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kriisi on tilanne, jossa elämän polun varrella oppimamme ongelmien ratkaisumallit eivät enää päde. Tullessaan umpikujaan itse kukin hamuilee retorisella kädellään kohti taskulamppua, jota ei ole. Jänis istui puussa.
         Kun otat auringon, mutta kaikki ei mene odotuksiensten mukaan, jokin sanotaanko tökkii (vaihtoehtojen paljous), silloin kyse saattaa olla kriisistä. Kriisi on ruokaa, iinalaiset syövät kriisiä. No tuo nyt oli tuommoinen.
         Seitsemän juutalaista käveli basistin ohi. Then what happened? Seuraan sinua ja työnnän metallia sisääsi, kun sitä vähiten odotat. On myös tiedostettava, että laiminlyönti eliminoi vilpittömän mielen suojan.
         Olen olkasi takana. Kun käännyt katsomaan, olen edessäsi. Kun taas käännyt, minua ei ole missään ja alasin jossa lukee 1.000 kg putoaa päähäsi murskaten olentosi tyystin. Mihin hävisit? sinä kysyisit. Jos voisit.
         Kriisin voi ottaa esteenä, mutta myös mahdollisuutena. Voi itkeä viemärit tukkoon, tai sitten mennä Suomalaiseen ja ostaa molempiin kainaloihin kaksi kriisiä paperia, puristaa ja katsoa mihin riittää. Istun
         Istun puussa. Se on monimerkityksistä: istuminen on ihmiselle luonnotonta, kuten myös puussa istuminen/oleminen. Silti olemme tulleet puusta (ns. ”tiedemiesten” mukaan...). Istuminen on ja pysyy opittuna.
         Olen olkasi takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti