maanantai 7. kesäkuuta 2010


Minun on kirjoitettava kohdelukijalleni, joka on               . Tietenkin kirjoitan itselleni. Kirjoitan mielessäni nimimerkki moulesdumal, joka minut nujersi MyArticin keskustelupalstoilla kun olin 13. Kirjoitan Stephen Kingin Tabitha-vaimolle. Myös kirjoitan sillä silmällä, että mitä jos mummi yhtäkkiä löytää internetin.
            Mielessäni on kirjoittaessani tämä blogi ja sen 9 rekisteröityä lukijaa (ole 10). Pöytälaatikkoa minulla ei ole, kuulemma sen huomaa. Kirjoitan kuin tämä olisi radioaalto joka purkautuisi kaikkiin suuntiin kun painan Julkaise teksti. Kirjoitan virikkeitä jotka koostuvat lauteista joissa on saloja joissa on kauniita kirjailuja jotka koostuvat vektorigrafiikasta — kirjoitan vektorigrafiikan kauneudelle ja kaikelle sitten niin. Kirjoitan tätä Raisalle, ei, äidilleni, ei vaan Harrylle, ei, ei, mitähän Juhani ajattelisi tästä sillä hän on hyvin erilainen kirjoittaja, ja eihän mummi osaa mennä nettiin. Rehti pitää aina olla, sanoi Lauri tunkiolla. Tietenkin kirjoitan itselleni. Yritän vain pitää itseni tyyty            . Kirjoitan vain, ”annan palaa”. Annan tekstin ja ajatuksen v rrata, kivasti. Katsotaan mihin sillä päästään.
            Kirjoitan tätä mielessäni Hesarin esikoiskirjapalkintoraati. Kirjoitan tätä mielessäni kuuluisuus. Sen sijaan että tekisin töitä, kirjoitan. Sen sijaan että kirjoittaisin runoa, kirjoitan tätä tässä näin. Olen muuten junassa, kun nyt kirjoitan. On tunne, että kirjoittamistani ei oikein arvosteta. En nyt mitenkään mitalin perässä tässä kirjoittele, mutta niin.
            Tässä kohdelukija terve, ei aivan napakymppi mutta kelpaa. (Toisen kappaleen sanaleikki kiva.)

4 kommenttia: