perjantai 30. heinäkuuta 2010


pilkullista elämää
pisteellistä elämää
kaksoispisteistä elämää
puolipisteistä elämää
huuto ja kysymys
merkillistä elämää

tämmöistä elämää
sitä sellaista elämää

punaista elämää
keltaista elämää
turkoosinvivahteista elämää
harson läpi nähtyä
huhhuh millaista
mustanvalkoista elämää

tänne ja takaisin
tätä tällaista elämää

etäistä elämää
läheistä elämää
sattumanvaraista elämää
kamalaa-laa elämää
onne ja suru
kasta elämää

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kun en tiedä mitä ajatella
ajattelen tähtiä.

Kun en tiedä mitä soittaa
soitan Dm:n tai G:n.

Kun en tiedä mitä syödä
syön sitkeän verigreipin.

Kun tunnen olevani arjen tai yksi
naisuuden kuplassa ajattelen päävärejä.

Kun kuulen koskettavan kappaleen
kuvittelen sen hautajaisiini.

He eivät voisi sanoa ei.

Kun koen jotain vaikuttavaa
kuvittelen sen ravitsevan minua sisältä.

Sisimmässäni kuitenkin luulen erilaisten
esineiden tyydyttävän todelliset tarpeeni.

Kun en muista ilmansuuntia
tai vasenta oikeasta tai oikeaa

väärästä, palautan mieleeni
opettamasi mantran. Toistelen

sitä, kunnes mieleni todella kohenee.
Viimeinkin sait minulta tunnustusta.

Kun en tiedä nollako vai eikö nolla
keskityn vahvuuksiini. Se on vaikeaa.

Kun en tiedä istuako vai maata
ajattelen kaloja. Kaloja ja tähtiä.

Ajattelen kaloja. Niiden suomuja ja
limaa ja sieluttomien silmien muistia.

Ajattelen tähtiä. Ehkä minäkin kaukaa
näytän kuin olisin vähemmänkin tulessa.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

jokainen paikka on olennainen paikka
tila jota rajaa mikä tahansa joka rajaa
tunnelmaisen kokonaisuuden
tyttö sanoi: äiti tämä on pingviinipäärynää
hiekka on jakaja
lasi on jakaja
ikkuna on jakaja
itse asiassa se on jakajien jakaja
kaikkien jakajien surrogate mother
ikkunan sisällä ei voi olla
se on mahdotonta jotenka
kummalla puolella ikkunaa Sinä valitset olla?
tunnelissa kulki autoja
tunnelilla
on tunnelma à tunneli-
tunnelma
autoja oli neljä
jokaisessa oli oma tunnelmansa
yksi autoista oli punainen
siinä autossa riideltiin tulisesti
sanottiin asioita joita ei tarkoitettu
yksi autoista oli vihreä
auto poltti ironisia määriä bensaa
yksi autoista oli violetti
sillä autolla ei ollut kuskia
mitä en edes yritä alkaa ymmärtää
yksi autoista oli keltainen
se auto ei osannut päättää
siispä se räiskähti liikenteenjakajaan räiskis
sitten seurasi viides auto
joka oli oksennuksen värinen
tämmöinen spontaani yllätys
oksennuksen värin joudut itse kuvittelemaan
pienessä pienessä Lukijan päässäsi sillä
tätä autoa ajat sinä, ”Oman Elämäsi Kuski”
ohitukset olivat maltillisia
unessa söin jäätelöä
sitä valui vähän joka suuntaan
myös ylös
juurikin ylös
kuudennessa autossa
keskusteltiin rakentavan siniseen sävyyn
erilaisista vaihtoehdoista
lamppujen säristessä tunnelissa
lasten muuttuessa violetiksi hengityksen pidättämisestä
kilpailu ei ajanut perimmäistä tarkoitustaan
hauskuutta ja veljellistä bondagea
valot särisivät
valoa pilkotti mutta vain takapeilistä
seitsemännessä autossa nähtiin unta
uneksittiin
vastaantulevaa liikennettä ei ole
kysymys vastaantulevasta liikenteestä: rrelevantti
siispä ajatus vastaantulevasta liikenteestä
jää aika vähälle tässä
tilassa oleva on täysinäisyyden kokemuksessa
maailma on hetken sylissä
seitsemän autoa seitsemän tunnelmaa
sata autoa sata tunnelmaa
miljoona autoa miljoona tunnelmaa
tätä voisi jatkaa melkoisen kauan
kuten kaikkea mikä versoo
"Siemenestä Nimeltä Totuus"
annas kun pyyhkäisen totuutta
sitä on vähän rinnuksillasi
jäätelöä on vähän tuossa rintakarvoituksessasi
anteeksi se on kokonaan minun syytäni
annas kun pyyhkäisen
kananlihainen rinnuksesi kuin pyykkilauta
sen on pakko tuntua jäätävän kylmältä

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Lisää maissia

Ei mikään maistu maissilta päällä tän maan.
Ei mikään maistu maissilta taivaassakaan. 
Kun ei maissin oo kaltaista nirvanassakaan, 
saanhan siis lisää, siis maissia, saan?

perjantai 9. heinäkuuta 2010

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Sain hikan. Sitten se meni pois.
Hetken päästä se taas tuli
ja taas meni pois.
Sitten sain syövän. Se ei mennyt pois.
Odottelimme yhdessä, sinä ja minä.
Kuitenkin se sitten meni pois.
Kyse oli tahtotilasta
ja rakkauden rajusta voimasta.
Muistan: kerran kemossa sain hikan.
Ei pahemmin hikka vaivannut
kun oli syöpäkin mielen päällä!
Muistan: rakastelimme tultuani kemosta.
Se oli sinulta ystävällistä.
Kyse oli tahtotilasta
ja rakkauden rajusta voimasta.
Muistan: sinullakin oli hikka.
Sanoin: Kuolen viikon päästä.
Säikähdit, muttet tarpeeksi,
että hikka olisi lähtenyt.
Sanoit: En pidä sinusta, ja siksi jätän sinut.
Elämää juhlistaaksemme ostimme gekon.
Eräänä päivänä gekko jäi auton alle.
Gekosta jäi asfalttiin vain kuiva läntti.
Sanoin: Gekkomme karkasi.
Sanoit: Et puhu totta.
Sanoin: Puhunpas.
Onneksi et kerennyt kiintyä gekkoon.
Siinä mielessä se oli ihan onnekasta.
Tai ainakin olisi voinut olla paljon, paljon huonommin.
Sanoit: Otatko marjasosetta kaurapuuroosi,
joka edustaa tässä arjen iänikuista ikävyyttä ja
kuoleman mahdollisuuden järisyttävyyden
synnyttämää tyhjyyden kokemusta
tässä ainoassa meille tarjotussa elämässä.
Sanoin: En ehkä nyt, mutta kiitos.

maanantai 5. heinäkuuta 2010