keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kun en tiedä mitä ajatella
ajattelen tähtiä.

Kun en tiedä mitä soittaa
soitan Dm:n tai G:n.

Kun en tiedä mitä syödä
syön sitkeän verigreipin.

Kun tunnen olevani arjen tai yksi
naisuuden kuplassa ajattelen päävärejä.

Kun kuulen koskettavan kappaleen
kuvittelen sen hautajaisiini.

He eivät voisi sanoa ei.

Kun koen jotain vaikuttavaa
kuvittelen sen ravitsevan minua sisältä.

Sisimmässäni kuitenkin luulen erilaisten
esineiden tyydyttävän todelliset tarpeeni.

Kun en muista ilmansuuntia
tai vasenta oikeasta tai oikeaa

väärästä, palautan mieleeni
opettamasi mantran. Toistelen

sitä, kunnes mieleni todella kohenee.
Viimeinkin sait minulta tunnustusta.

Kun en tiedä nollako vai eikö nolla
keskityn vahvuuksiini. Se on vaikeaa.

Kun en tiedä istuako vai maata
ajattelen kaloja. Kaloja ja tähtiä.

Ajattelen kaloja. Niiden suomuja ja
limaa ja sieluttomien silmien muistia.

Ajattelen tähtiä. Ehkä minäkin kaukaa
näytän kuin olisin vähemmänkin tulessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti