sunnuntai 19. syyskuuta 2010


Hän on hyvää tekevä ihminen. Hyväntekijä. Kaikki perustuu hänen suvereeniin, ilmeisen sisäänrakennettuun kykyynsä nähdä vastaavuuksia eri rakenteiden välillä. Siispä hänen ei tarvitse katsoa maata kiertoradalta ymmärtääkseen: loppujen lopuksi olemme yhtä. Kirjoittaakseen hän tarvitsee aakkoset, säveltääkseen keuhkot ja äänihuulet, maalatakseen vain hieman jotain kuivaa ja vähäsen jotain märkää. Hänessä ja hänen ympärillään asiat lutviintuvat oikein mukavasti. Tämä ei tarkoita, ettei hänessä olisi vikoja, hänessä on kyllä vikoja. Muutenhan hän ei tulisi mielissämme todeksi. Hänellä on kymmenen sormea ja kymmenen kynttä, koko hoito. Hän syö suullaan, joka on hänen päässään. Aamiaispöydässä puhumme hänestä mielellämme. Puhe toteutuu tietyssä sävyssä. Kaikki tämä on perin yksinkertaista. Hänen kaltaisiaan voisi kernaasti olla enemmänkin.

3 kommenttia:

  1. En ymmärrä tätä mutta sulla on nyt kova tahti päällä: tämäkin on aivan loistava. Sulla on ärsyttävän hyvä kielitaju.

    VastaaPoista
  2. kiitos! olen kirjoittanut viikon aikana näitä jotain tällaisia semmoset parikymmentä ja yritän joka päivä lisää. en muistanutkaan millaista on olla tuottelias. :)

    VastaaPoista