torstai 14. lokakuuta 2010


Kaarle Kaljupää (843-877)
ei todellisuudessa ollut kalju. Itse asiassa voimiensa päivinä Kaarlen tuuheat kutrit ulottuivat aina länsitornin kamarista vallihautojen liejuihin. Fontenoyn taistelussa tämä tarjosi Lothar I:n miehille vaivattoman tien yli linnan muurien.

Ludvig Änkyttäjä (877-879)
ei todellisuudessa änkyttänyt. Itse asiassa Ludvigin sanan säilä oli niin terävä, että hän yllytti väittelytaidoillaan tyttärensä Ermentruden viekoittelijat tyystin kääntämään päänsä kosinnan suhteen. Useat nuorista miehistä päätyivätkin lopulta lämmittämään tyttären sijaan itsensä kuninkaan petiä.

Kaarle Paksu (839-888)
ei todellisuudessa ollut paksu. Lisänimensä hän ansaitsi viihdyttämällä pyhäaamuisin linnanväkeä kaappaamalla pienikokoisimman kamarineidon takkinsa sisään sätkimään. Sitten Kaarle tepasteli ympäri juhlasalia saaden näin henkilökuntansa hetkeksi unohtamaan alituisen mestauksen uhan.

Ludvig Saksalainen (804-876)
oli todellisuudessa yhtä vähän saksalainen kuin isänsä Ludvig Hurskas oli hurskas.

Kaarle Yksinkertainen (898-922)
ei todellisuudessa ollut yksinkertainen. Itse asiassa Kaarle oli mieleltään niin monikerroksinen ja -mutkainen, että vuoden 922 aatelisten kapinassa hän ymmärsi vallankumouksellisten vastareaktiota niin syvällisesti, että suorastaan vaati itseään ajettavaksi maanpakoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti