maanantai 4. lokakuuta 2010

Vain sokeoitunut ajattelee, että elämä on jotain joka tapahtuu sitten kun. Toisaalta vain yks saatanan kakara kelaa että se on tässä ja nyt. Itsehän johdatan lippulaivaani siihen maireaan johtotulokseen, että elämä on pian. – Kylläpäs minua nukuttaa, sanoi Liisakulta. Hän on sitä sorttia, joka asettaa taulut aina vinoon, mutta häiritsevän huomaamattomasti. Hän on sitä sorttia, joka näkee avaruuden mustuudessa vain tavoitteen. (Tätä lohdullisuutta hän kutsuu galaktiseksi roskakoriksi.) Hän on sitä sorttia, joka ei näe joutohetkien itsetarkoituksellisuutta. Hän on sitä sorttia, joka koko keskimittaisen elämänsä keston aikana luovuttaa yleisellä tasolla vain yhden ainoan kerran. Silloinkin kokeilumielessä. Hän on sitä sellaista sorttia. Hän on sitä sorttia, joka hyppää sillalta ja hukkuu jo ilmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti