tiistai 28. joulukuuta 2010

5. uutisruno

Tämä Keski-Uusimaassa julkaistu uutisrunoni (27.11.) käsittelee lumen tuloa.

---

Ensilumi



Oi Lumi,
neitseellinen,
aina kun tulet, tulet
            kuin ensi kertaa!
Salakavalasti valaiset
            loisteellasi tien
autoilijoiden käydä, ja
            samaiset onnettomat
suistat ojaan, syliisi
            syvään.

Oi Lumi,
petollinen,
aina kun saavut, saavut
            vain lähteäksesi!
Julmasti kiusoittelet
            valollasi meitä
jotka uskovat: se
            joka kerran luvataan,
se tulee myös pysymään,
            ikuisesti.

Oi Lumi,
sä mehiläinen ja
kukka! Kuihdu tai kukoista!

Sula tahi ikiajoiksi jää!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Musiikkia

Uutisrunojen lomaan ajattelin linkittää tänne toisenlaista Keravan kirjaston apurahataiteilijuuden hedelmää tahi juuresta.

Olemme nimittäin säveltäneetsovittaneet työparini, muusikko Mikko Klemolan kanssa musiikkia eri tarpeisiin. On hyvin hauskaa ja hämmentävää, että minut on aivan sattumalta saatettu yhteen tekemään muzakkia juuri sellaisen ihmisen kanssa, jota olen jo vuosia etsinyt. Soittimet edessämme sulaudumme yhteen, meistä tulee Brangelina.


4422.jpg


Joka tapauksessa: täältä löytyy yksi 8-minuuttinen instrumentaalipläjäys, jonka olen äänittänyt kännykälläni. Minä soitan kitaraa, Mikko pianoa. Pimeässä voi esim. kuunnella, ja kuulokkeilla.

perjantai 17. joulukuuta 2010

2. uutisruno

Toinen Keski-Uusimaan viikon uutisrunoni (6.11.) käsitteli Ior Bockin kuolemaa.

---

Bror Svedlin


Taas yksi jumala on kuollut.

Taas yksi humala haihtunut,
yksi temppeli
yhtä kumaraa kaivajaa
kauempana todellisuudesta.

Taas on yksi
kauhisteltava, kaunisteltava
vähemmän. Riitasointu.

Yksi tuulahdus kapinaa on jälleen
            lauhtunut.
Kuuskytluvun takki naulakkoonsa
            kauhtunut.

Taas on yksi ihminen kuollut.

Vaikka on tällaistakin logiikkaa:

Yhdistämällä

hullu
            ja
nero
            saadaan
hero

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Uutisrunoja

Blogissani on viime kuukausina ollut hiljaista, sillä lataan kirjoittamispanokseni pääosin projektitaiteilijan työhöni Keravan kaupunginkirjastolla.

Kirjoitan mm. joka viikko Keski-Uusimaa-lehteen "viikon uutisrunoa". Valitsen siis lehdestä uutisen, josta sitten piikitän runosuoneeni.

Sanomalehti on kyllä jännä formaatti. Esimerkiksi rivit/säkeet saavat olla taitollisista syistä vain viisisenttisiä. Runon pituudenkin on tietty oltava maltillinen.

Isoin jännä liittyy kuitenkin sanomalehtialustan vaatimaan tyylini muutokseen: huomaan kirjoittavani niin kuin kirjoitin kolme vuotta sitten. Se tuntuu taantumiselta, mutta samalla myös terveelliseltä ja tarpeelliselta, ammattimaiseltakin. Välillä on kiva väittää ja ottaa kantaa itse sanoilla tyylin/kielen sijaan, vaikka jälkimmäinen minua nykyään varsinaisesti kiinnostaakin.

Postaan tänne nyt ja jatkossa joitain vähiten noloja Keski-Uusimaassa julkaistuja viikon uutisrunojani. Lukuiloa!

---

Ensimmäinen viikon runo kehittyi homokeskustelusta ja kirkostaeroamisista:


MILTÄ SINUSTA TUNTUU?


Tämä sukupolvi tässä
kiroaa hiilihydraatit, vihaa
lihaa, yksityisautoilua, heteroita
            eroilee kirkosta
haluaa hajottaa totuuden
seitsemäksi
ja vielä seitsemäksi
mikroskoopin lävitse
tarkasteltavaksi palaksi.

Tuo sukupolvi tuossa
kiroaa kovat rasvat
vihaa homoja
ei eroa mistään paitsi
            ennätystahtia aviosta
haluaa rajoittaa
varsojensa ajattelun
siihen kyyttökarsinaan
jossa itsekin on kasvanut.

Mutta entä se sukupolvi,
jonka saattohoitovuoteella
pitäisi nyt viritellä puhetta
muustakin kuin säästä?

Se vaikenee,
ja enemmän kuin
            hälytyssireenin
ääntä keskellä yötä
pelkää lastensa
ja lastenlastensa
kysyvän sen kysymyksen,
jonka esittämiselle on
vasta viime vuosikymmenien
            armollisina
hengähdyksen hetkinä
suotu sille kuuluva tila.