maanantai 21. helmikuuta 2011

Kuinka toimia

Yksin ollessani päähäni on alkanut jäsentyä yhä selkeämmin, mistä ns. tasapainoinen arki syntyy: tekemisestä. Tietenkään se ei ole uutta, mutta joskus tuntuu kuin tieto ottaisi yhtäkkiä päässä vähän osuvamman asennon ja ikään kuin selvenisi kirkkaaksi käytännön oivallukseksi.

Tällainen on ihannepäiväni rakenne:

Listaan ennen nukkumaan menoa seuraavan päivän tekemiset.
[Tämän yksinkertaisen toimenpiteen otin muuten taas käyttööni erään Anna-lehden artikkelin ansiosta.]
Herään aikaisin (8-9).
Nousen nopeasti ylös, alan heti pitää yllä sopivaa kiireen tuntua.
Syön aamiaisen, keitän kahvia riittävästi aamupäiväksi.
Alan hoitaa edellisenä iltana kirjoittamaani to do -listaa.
En jätä Facebookia auki taustalle.
Juon kahvia niin paljon, että se alkaa tehdä töitäni.
Jos homma pelaa, listatut asiat alkavat pikku hiljaa karsiutua pois, mikä vain lisää vettä Jarmo Myllykseen. Facebook ja vastaavat alkavat myös luonnostaan tuntua vähemmän kiinnostavilta.
Kun olen tehnyt puolet asioista, menen lounaalle. Otan aikani, luen Hesarin rauhassa.
Palaan töihin ja teen loput asiat.
Käyn lenkillä.
Luen kaunokirjallisuutta.
Teen ruokaa itse.

Kun toimin noin, oloni on onnellinen. Kun en toimi noin, oloni ei ole onnellinen. Miksi en aina toimi noin?

7 kommenttia:

  1. Onpa hyvä ja yksinkertainen neuvo listata edellisenä iltana seuraavan päivän työt ja tehtävät. Kuulostaa siltä, että saat siten asioita aikaiseksi. Pitääpä itsekin kokeilla. :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä! Toivottavasti toimii :)

    VastaaPoista
  3. kyllä se ainakin hallinnan tunnetta lisää :)

    VastaaPoista
  4. Moikka!
    Kun luin tän, mulle tuli sellanen olo et sää oot Erkka oikeesti ihana. Ja sitten mietin että toteutatko sä oikeesti unelmia ja että joku on oikeesti onnellinen. Piti ihan ääneen miettiä tuota. Toisaalta tuli tosi hyvä olo siitä millaista sinulla on, mutta onhan se epäreilua ku joku toteuttaa unelmia :D

    -Mira

    VastaaPoista
  5. :D

    En usko kyllä olevani mitenkään erityisen onnellinen. Minähän päinvastoin päivittäin päivittelen sitä, etten tänäänkään toiminut noiden ihannepäivän ohjeiden mukaan, ainakaan täysin. Täällä Sarkiassakin olen monta päivää lorvinut masentuneena, kun jokin yksityiselämän asia on heittänyt raiteiltaan enkä ole saanut töitä tehtyä. Se ei ole ollut onnellista ja hyvää elämää vaan onnetonta ja huonoa. Mutta parin päivän päästä on ollut taas hyvä mieli. :)

    Kuten varmasti sullakin, onnellisuuden tunne vaihtelee päivittäin. Kun tekee tällaisia asioita, että pääsee residenssiin kirjoittamaan ja sitten pariksi kuukaudeksi matkalle, se kertoo varmasti paitsi siitä että haluaa tavoitella unelmiaan, myös tietystä levottomuudesta ja tyytymättömyydestä.

    Oikeastaan uskon, että ihminen joka ei murehdi tekemättömiä asioitaan on onnellisin. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä, joten tyytyväisyys siihen mitä on ja siihen mitä on tehnyt on kai kaikkein tärkeintä? Siihen pitäisi pyrkiä ennemmin kuin siihen että tekee hirveästi kaikkea. Vaikka on sekin toki ihan ok. :D

    Vaikka on kiva heittäytyä asioihin ja ns. kokea toteuttavansa asioita joita ainakin jollain tavalla pitää unelminaan, en siis usko että onnellisuus mitenkään seuraa niitä asioita.

    Välillä myös tuntuu, että lähden esim. Jenkkeihin matkalle myös siksi, että voisin sitten sanoa itselleni tehneeni sen. Eli ei että haluaisin kohdata uusia asioita, vaan että saisin yksinkertaisesti eliminoitua pois tunteen siitä, että tuollaisia asioita pitää tehdä. Että tulisi tunne, että on tehnyt kaikkea siistiä.

    Enkä myöskään koe olevani mitenkään erityisen rohkea "hypätessäni tyhjän päälle" tai jotain muuta mitä joku voisi ajatella. Mulla on käynyt ihan sikahyvä tuuri siinä että on ollut puitteiltaan tasapainoinen lapsuus ja hyvä toimeentulo. Mulla on aina ollut mahdollisuus tehdä just sitä mitä haluan. Se on ihan käsittämättömän onnekasta ja täysin ansaitsematonta.

    En siis yritä nyt mitenkään vähätellä itseäni, mutta muistuttaa vaan siitä, että ihmiset ajautuu yleensä tekemään sitä mitä niiden pitääkin, ja onnellisuus on varmaankin suurin piirtein ihmisillä vakio. Kunhan säästyy pahimmilta onnettomuuksilta jne. :)

    Kiitos kommentista Mira. <3

    VastaaPoista
  6. Ihanaa että säkään et pysty noihin päivittäisiin tavoitteisiin jotka on ite kirjottanu paperille :D Tuo on kyllä totta että sillon on ehkä onnellisempi jos pystyy olemaan murehtimatta tekemättä jääneitä asioita. Minäkin harrastan tuon listan kirjoittamista päivittäin + kalenteri ja miljoonat muistutukset puhelimessa, mutta sehän oikeastaan vaan koko ajan muistuttaa että oon ihan paska omasta mielestä ku en saa tehtyä niitä juttuja. :D

    Tuokin minulla on että on vaan pakko saavuttaa tiettyjä juttuja elämässä että oon sitten hyvä ja tehny tosiaan niitä siistejä juttuja. Aloitin tuossa viime syksynä sellaista haave/unelma/tavoite listää mihin listasin kaikki asiat mitä haluan joskus tehdä tai jotain. Siinä listassa on asioita laidasta laitaan: tulevien lasten nimistä pyramidien näkemiseen. Ahistavinta on että nyt listassa on lähemmäs 300 asiaa.. Sitten tulee hirveet paineet tehdä noita kaikkia juttuja ja pystyä kaikkeen. On tämä elämä, onnellisena oleminen, haaveilu ja haaveiden toteuttaminen vaikeaa. Mutta sen minä oon päättäny että minä en ainakaan ajaudu tekemään sitä mihin mut on tarkotettu ja aion kyllä pystyä kaikkeen. :D Vaikka fyysinen puoli alkaa jo nyt näyttää merkkejä että en kestä mutta silti aion pystyä tähän!

    Musta on kivaa ku on jo muutaman kerran tuntunu että sää herättelet mua noilla kirjoituksilla. Vaikka yritänki silti päästä koviin tavoitteisiini. :)

    Mira

    VastaaPoista
  7. Niin, tehtävälistojen tarkoitushan olis nimenomaan jäsentää tavoitteita ja poistaa hallitsemattomuuden tuntua. 300 asian lista kuulostaa aika kamalalta!

    Ehkä sun olis hyvä listata muutamia lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita, ja sitten vain kysyä iteltäs, kuinka tärkeitä ne on ja etenkin, että koetko olevasi nykyään sellaisella tiellä joka näyttäisi todennäköisesti johtavan niiden saavuttamiseen?

    Olen joskus miettinyt, että elämää pitäisi elää siten että joka vuonna tekee tai kokee neljä (4) isoa, merkittävää asiaa, jotka tulevat mieleen vuosienkin päästä. Ne voi olla mitä tahansa asioita, vastoinkäymisiäkin, kunhan ne on opettavia, tärkeitä asioita. Esim. parisuhteessa eläminen ja siinä oppiminen, opiskelussa menestyminen voi olla sellaisia asioita, kuten myös joku pitkä matka tai vaikka työsaavutus.

    Jos tuntuu, että viimeisen vuoden ajalta ei osaa nimetä sellaisia asioita, tai että tulevaisuudessa niitä ei ole näköpiirissä, kannattaa ehkä miettiä, elääkö elämää jota ei tarvii jälkeenpäin surkutella?

    Mutta en tiedä pystynkö pidemmän päälle seisomaan tuon mallin takana, ehkä kun vuosia tulee lisää niin perspektiivi muuttuu ja on ihan ok, että vuodet alkavat näyttää toisiltaan.

    Tosi tosi kiva kuulla, että olet saanut teksteistä jotain uusia ajatuksia, vaikka kyllähän ne on sussa jo valmiiksi olleet. :)

    VastaaPoista