perjantai 25. helmikuuta 2011

Perimästä

Kirjoitan tätä bussissa matkalla mummolaan Pielavedelle. Äsken lounastin Kuopiossa isotätini Pirkon ja ystävänsä Maijan kanssa. Jossain vaiheessa puheeksi tuli isoisoäitini, jonka Pirkko muisti aika ässäksi numeroiden kanssa. Pistämätön matikkapää oli myös ukillani. Ja isälläni. Ja veljelläni. Mutta ei minulla.
            Kysyin siis, olikohan isoisoäidilläni sitten ollut minkäänlaista tarinaniskijän vikaa.
            Pirkko kertoi kerran luokkansa saaneen Pielavedellä kansakoulussa kotiläksyksi kirjoittaa kalevalamittaisen runon. Oli helmikuu ja Kalevalan päivä (kuten ensi maanantaina, muuten).
            Pikku-Pirkko hiihti kotiinsa ahdistuneena ja valitteli tuskaisaa tehtävää äidilleen. Ilta tuli, eikä runoa syntynyt. Äiti käski mennä nukkumaan: “Aamulla sinulla on se runo.”
            Tuli seuraava päivä ja läksyn tarkistuksen aika. Pirkolla, ainoana luokastaan, oli esitellä valmis kalevalamittainen runo:

Pani tuosta opettaja
työhön kaikki lapsukaiset
runon käski rustaella
päivän tämän päättäjäksi
Kalevalan kunniaksi.

Käski kertoa kotona
piirrellellä paperille
pakista päivästä tästä,
jota maassa vietetähän
muistoksi Kalevalalle.

Mulla mieli matalana
sy'än sysi synkeänä.
Laskettelin latujani
kuljeskelin koht' kotia
minä tyttönen typerä
lapsi aivan taitamaton
kuinka tuon osannen tehä?

Ei lapsesta laulajaksi
tie'on suuren taitajaksi.

Toini Lucia Karoliina Mykkänen (s. 1898)

3 kommenttia: