maanantai 14. helmikuuta 2011

Repeämä ajassa tai tilassa

Minun ja Harryn tapaamisissa on jotain samaa kuin Harryn esikoisen Virrata ettän runoissa. Ajatusten vaihto ikään kuin alkaa vaan, vaikka emme olisi tavanneet kuukausiin, alkaa heti ja to the point ja keskeltä ja olennaisesta, ja jatkuu keskeytyksettä tunteja kunnes lopulta katkeaa vaan – ei siksi että asia olisi loppu
maisil
laan
kaan
vaan
koska jossain vaiheessahan sitä on taas lähdettävä eri teille, eikö?

Harry teki jälleen vaikutuksen terveellä ja innostavalla yleistyytymättömyydellään. Muuten puhuimme esim. hitauden tärkeydestä. Että on olennaista pysähtyä ja löytää merkitystä pienimmästä mahdollisesta elämän yksityiskohdasta tai tilanteesta. Ei pitäisi kurotella kohti maksimaalista virikevirtaa, sillä se ei koskaan pysty tyydyttämään. Pitää istua ja tuijottaa seinää ja tajuta kuinka täynnä on, jo valmiiksi.

Nauhoitin ainakin puolitoista tuntia jutteluamme. En varsinaisesti mitään varten. Minulla vaan on taas menossa vaihe, jossa koen kauhean tärkeäksi tallettaa päivittäistä elämääni. Sillä 20 vuoden päästä jokainen menneisyyden arjen kimpale on kultaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti