lauantai 5. helmikuuta 2011

Uskomatonta ja totta (4. pv Sarkiassa)


Kirjoitan tätä bussissa matkalla Jyväskylään. On lauantai eli en aio kirjoittaa tänään mitään muuta kuin tämän blogimerkinnän ja yhden fiktiivisen kirjeen. Ystäväni Hilkka ottaa minut hoiviinsa. Tuntuu hienolta, kun viikonloppu tuntuu viikonlopulta. Sellaiseen kai pitäisi aina pyrkiä.
            Ensimmäisen Villa Sarkia -viikkoni päivät ovat olleet tällaisia: herätys kahdeksan ja yhdeksän välillä, sitten 20–30 minuuttia kirjoittamista. Mitään kovin kiinnostavaa aamukirjoituksiini ei ole livahtanut. Harvoin edes muistan uniani, jotka tietty olisivat hyvää polttoainetta.
            Kirjoitettuani lähden 20 minuutin aamujuoksulle tai -kävelylle. Syön aamiaisen: leipää, jogurttia, appelsiinimehua, jogurttia ja Paulin keittämää vanhuslaihaa kahvia. Ehkä hedelmän.
            Aamupäivät työstän runokokoelmaani, jossa on siis muutamankymmentä proosarunoa ja parinkymmenen sivun yhtenäinen teksti. Ensimmäiset päivät vain muokkailin ja karsin tekstejä ja katsoin läpi niistä saamiani kommentteja. Vasta eilen aloin kirjoittaa uutta tekstiä. Etenkin proosarunoihin on vaikea päästä käsiksi, sillä tunnen etääntyneeni niiden kollaasi-/montaasimaisesta estetiikasta ja paikoin tarkoituksellisen huonoilevasta kielestä. Toisessa osassa on varmaankin enemmän potentiaalia, se tuntuu helpommin lähestyttävältä, jopa pageturner-kamalta. Mutta en anna vielä periksi proosarunojenkaan suhteen.
            Puolenpäivän jälkeen syön edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa tai käyn Paulin kanssa lounaalla.
            Iltapäiviksi olen antanut itselleni luvan kirjoittaa mitä haluan, eli näitä blogipäivityksiä, Sata sivua -kirjan kirjoitusharjoituksia ja fiktiivisiä kirjeitä, joita olemme alkaneet lähetellä ystäväni Annin kanssa toisillemme.
            Se onkin mukava projekti. En ole pitkään aikaan kokenut moista kuvitteellisen maailman vapauden tunnetta – tuntuu mielettömän helpolta ja innostavalta luoda uutta todellisuutta nimenomaan kirjemuodossa, antaa sopivassa suhteessa vihjeitä ja tietoa. Varmaankin postaan tänne ainakin jotain kirjeenvaihdostamme, jos vain Annille sopii.
            Töiden päätyttyä teen ruokaa (makaronilaatikkoa, kreikkalaista salaattia, pastakastiketta), käyn lenkillä, saunon (Sarkian sauna on paras mahdollinen sähkösauna!) ja juttelen Paulin kanssa. Rakastan muuten Paulin amerikkalaista ystävällisyyttä: aina tavatessamme juttelemme mukavia. Iltaisin sitten mahdollisesti vakavia.
            Villa Sarkia on rakennuksena juuri sellainen kuin voisi kuvitellakin: kerrassaan ihana huvila. Kellarissa on siis sauna, alakerrassa sali jossa piano, olohuone jossa sohva ja televisio, tilava keittiö. Minun ja Paulin huoneet ovat yläkerrassa. Ullakkohuoneessani on sänky, ikkuna, kukka, paljon kynttilöitä ja työpöytä.
            Katsoin kolmannen residenssitoverini Millan kanssa torstaina Idolsin aloitusjakson. Se oli kivaa, mutta tuntui jotenkin väärältä. Televisio ei tunnu sopivan haamu-Kaarlon pirtaan. Myös Facebookia huomaan välttäväni, vaikka normaalissa elämässäni se on kolmannet keuhkoni. Muidenkin internetin palvelujen hyödyntämisestä tulee vähän syyllinen olo.
            Iltaisin saattaakin käydä niin, uskomatonta ja totta, että luen kynttilöiden valossa, teekuppi vierelläni, kirjaa. Toistaiseksi Krohnin Matemaattisia olioita tai sitten niitä Keatsin kirjeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti