maanantai 11. huhtikuuta 2011

Matka

Lähdin lapsuudesta ja päädyin vanhuuteen. Niin, en oikein tiedä mitä odotin. Kuten useimmat. Pääsaavutuksekseni mainittakoon
         imelyyden
         lantraaminen
         ironialla
         vilpittömyyden paljastumiseksi. Useimmiten defenssi piti.
         Useimmiten liikutuin taideteoksesta vasta, kun kuvittelin sille oman sivupolkuni. Se jos mikä on vahva statementti lukijan – joka tekee teoksen – aseman vankistamiseksi.
         En muuten malta odottaa, millainen muisto tästä matkastani kultaantuu.
         Muista, että jos sinusta ei ole sitoutumaan aggressiivisen aktiiviseen hyväntekoon, voit aina alkaa harjoittaa kevytkenkäistä auttamista – yhden illan pieniä palveluksia. Se on parempi kuin ei mitään, sillä eihän, selkärangan ollessa vino, asennonkaan vinoutumista voi välttää?
         Kaikki on siis hyvin niin kauan, kun hymysi ei näy varjokuvassasi.
         No, oli miten oli: toivon sydämestäni, että pienellä vauvallanne on nyt hyvä olla, ja rauha, ja että siellä missä hän on ei tiedetä mitään kivusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti