tiistai 24. toukokuuta 2011

Iskias

Tuijotan kirjaston pistorasiarykelmää ja istun iskiastani. Sitten seuraan ikkunasta ihmisiä, jotka ajautuvat jatkuvasti toistensa kanssa sisäkkäin.
         En edelleenkään käsitä sitä, mutten myöskään ihmettele sitä. Oikeastaan, toisin kuin viimeksi kirjoitin, nykyään ihmettelen ylipäänsä vähemmän. Mieleni on kai kasannut johonkin kolkkaansa riittävän paksun samanrakenteisten kokemusten kerrostuman, jota uudet eivät havahduta. Ne vain liimautuvat päälle kuin raakat pannukakut.
         Ikkunasta seinä, jossa kaksi päällekkäin kiinnitettyä valvontakameraa sojottaa vastakkaisiin suuntiin. Kuin lahonneita känsiä elementtitalossa, jolle taivas laukeaa tihkuista lastiaan.
         Tutkimus: Ylipirteät ihmiset kuolevat aikaisemmin.
         Pitäisikö siis osata tyy-tyä-ti-ti-tyy-tyä?
         Mutta mitä voin sanoa. Tunnen sympatiaa von Trieriä kohtaan. Ja Halla-ahoa, ja jumalauta jokaista homofobista antipop-pappia kohtaan.
         Eräs mies huokaisi kerran niin raskaasti, että hänen rinnassaan roikkuvasta möykystä kuoriutui uloin kerros irti. Radiokanavan mukaan onnettomuuden näki auton etupenkillä istunut henkilö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti