torstai 6. lokakuuta 2011

Krista Kosonen


Mies oli juuri nousemassa raitiovaunuun, kun Krista Kosonen astui sieltä alas. Meikittömänä, kauniina, ujon tietoisena tunnettuudestaan, värikäs paksu villaliina siron kaulan ympärillä. Katseet eivät kohdanneet, mutta mies jättäytyi silti vaunusta pois, se tuntui itsestäänselvyydeltä. Kosonen jatkoi matkaansa kohti Stockmannin Hullujen päivien keltaloistoa. Mies kulki perässä. Aulassa hän pysäytti Kososen. Hei, mies sanoi. Emme ole tavanneet, mutta haluan vain sanoa, että olet minusta tosi hyvä tyyppi. Tai... Tiedän etten tunne sinua, mutta vaikutelmani on, että olet hirveän miellyttävä. Ja hyvä työssäsi. Ja söpö... Sitten tuli pieni tauko. Ei minulla muuta, mies lisäsi kuin anteeksi pyytäen. Krista Kosonen hymyili kainosti ja kysyi: Haluaisitko lähteä kanssani kahville? Mies rykäisi vaivaantuneesti. Onkohan se hyvä ajatus, hän sanoi. Lienee selvää, että olemme ihastuneet vain... mielikuviin toisistamme. Kosonen nyökkäsi vakavana. Hetken he seisoivat siinä, ihan hiljaa keskellä keltaisten muovipussien pyörremyrskynsilmää. Krista Kosonen sanoi: Kysyisin vielä, että haluaisitko haistaa hiuksiani, mutta taitaisit kieltäytyä siitäkin. Mies nyökkäsi surullisesti, jotenkin alistuneena. Ja niin he poistuivat tahoilleen.

2 kommenttia: