perjantai 11. marraskuuta 2011

Maailmanpyörä

Poika toi tytön, jota oli jo hyvän tovin mielinyt, ensitreffeille autioon huvipuistoon. Oli pakkaselliseksi kääntynyt syysilta. Aika karmivaa, tyttö sanoi. Poika näytti vakavalta ja osoitti yksinäistä klovnipatsasta karusellin kupeessa. Virnistävä, tyhjyyteen tuijottava hahmo näyttäytyi tyhjän huvipuiston kontekstissa niin surullisena, että poika alkoi kyynelehtiä. Tyttö ajatteli, että ei aivan ymmärrä poikaa, mutta samalla, että mielenkiintoinen tämä kyllä oli. He suutelivat. Poikaa miellytti tytön kostean, paksun kielen herkullinen hyväily, mutta jokin tytössä ja hetkessä oli vinossa. Kohtaus ei vastannut pojan alkuperäistä mielikuvaa ihailemansa tytön voittamisesta huvipuistossa, hänelle kaikkein rakkaimmassa paikassa. Mutta pian hän huomasi tunnistavansa jonkinlaista haikeaa kauneutta tuossa epätäydellisyyden kokemuksessaan. Ja niin hän teki siitä pesänsä, perustuksen, jolle monet vastaavanlaiset mielen tuntemukset jatkossa saivat rakentua. Maailmanpyörässä tyttö sitten kosi poikaa, sen korkeimmalla kohdalla. Sopivan ajan kuluttua poika ja tyttö menivät naimisiin, mutta miten se sujui, siitä en tiedä paljoakaan – varmaankin monella lailla.

2 kommenttia: