tiistai 17. tammikuuta 2012

Robin ja countdown to kokaiiniöverit?


Parina kesänä 1011-vuotiaana en tehnyt juuri muuta kuin skeittasin. Käytin isän seitsemän numeroa liian isoja kahdeksankymmentäluvun farkkuja, jotka piti kääriä yhdeksän kertaa. Ylävartaloni hintelyyttä peitin polviin asti ulottuvalla MicMacin t-paidalla.
            En ollut hyvä skeittari. Ollieni oli välttävä, pääsin hädintuskin katukivetyksen yli (joka oli kelvollisen skeittarin merkki) enkä uskaltanut edes laskea rampista alas.
            Keskinkertaisuuteni skeittarina ei kuitenkaan haitannut. Olin menossa mukana. Niin intensiivisesti, että päädyin jopa keräämään kavereideni kanssa Kuopion Julkulan asukkailta 300 nimeä adressiin, jossa puollettiin skeittipuiston rakentamista kaupunginosaan. (Savon Sanomat teki meistä jutunkin. Kuvatekstissä luki: 11-vuotias Erkka Mykkänen puuhaa kavereidensa kanssa skeittipuistoa Julkulaan. Kuvassa kylläkin pällisteli 7-vuotias naapurin poika, jonka ärrävika takuulla välittyi kuvasta.)
            Lopulta teini-iän kömpelyys, Counter-Strike, nettiporno ja pakastepizzat veivät voiton skeittiharrastuksestani.
            Suomen Justin Bieberin, Robin Packalenin eli Robinin eilen julkaistu kappale Frontside Ollie on palauttanut tämän kaiken mieleeni. (Robinhan siitettiin minun aktiivisimpina skeittiaikoinani.)
            Frontside Ollie kertoo tarinan pojasta, joka menettää skeittikaverinsa Tommin tytölle, joka tekee täydellisen frontside ollien. Käänteentekevässä C-osassa tarinan päähenkilö löytää uuden skeittikaverin. Se on, ironically enough, vanhan Tommi-kaverin isosisko – jonka frontside ollie sattuu myös olemaan täydellinen.
            En tunne Robin Packalenin taustaa, mutta jostain syystä videossa ei näytetä hänen skeittaamistaan. Kyse saattaa olla siitä, ettei Robin osaa skeitata. Ei se mitään, skeittaaminen on vaikeaa. Olen myös lukenut kirjallisuudentutkimuksen teoriaa sen verran, etten oleta teoksen esittäjän olevan sama kuin hänen tulkitsemansa tarinan päähenkilö.
            On kiinnostavaa nähdä, missä Robin on huomenna, ylihuomenna, kahden vuoden päästä. Nythän hän on kertsittänyt tajuntaamme noin alle kaksi vuorokautta.
            Ensimmäinen ajatus on tietysti, että siinä viiden-kuuden vuoden päästä hän tukehtuu omaan oksennukseensa.
            Mutta ehkei niin käykään. Viime aikoina on alkanut tuntua, että lapsi- ja teinitähtien kehnoista kohtaloista on alettu ottaa opiksi. Justin Bieber on kohta jo ööli-iässä, ja jaksaa vain jauhaa yhä perhearvoistaan. Anna Abreu vaikutti Nyt-liitteen jutussa ihan tasapäiseltä. Antti Tuisku kerkesi pari vuotta rakentaa identiteettiään tuntemattomien tyttöjen kehujen varaan, mutta selvisi ilmeisesti umpikujastaan yhdellä sohvatalvella.
            Suuri osa Robinin musiikkivideon saaneista ironisista katselukerroista perustunee pätkän implisiittiseen kutsuun. Siis siihen, jota jo keskiajalla kuultiin mukulakivetyillä toreilla: Lippuja näytökseen! Näe kiitetyn tragedian ensimmäinen osa!
            Mutta ehkä Robinille ei tosiaan käy, siis siinä kliseisessä mielessä, niin huonosti. Kunhan hän pysyy erossa Pikku G:stä.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Taas Villa Sarkiassa


Olen taas Villa Sarkiassa, Sysmän kirjailijaresidenssissä. Pysyn täällä tammikuun loppuun. Ajattelin, että joitakuita voisi kiinnostaa lukea Sarkia-kuulumisiani. Ehkä heitä, jotka seurasivat niitä vuosi sitten keväällä. Tämä blogi oli silloin eräänlainen matkaloki, sillä Sarkia-kuukauteni jälkeen lähdin vielä kahdeksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin.

Nyt, vuotta myöhemmin, elämä tuntuu hieman erilaiselta. Ei enää niin kauheasti kunniatehtävältä vaan pikemminkin joltain, joka vain on, ja sitten sitä voi elää, jos haluaa, ja miksei haluaisi.

Kirjoitan täällä ensinnäkin lyhytproosakokoelmaa, johon kuuluvia tekstejä olen julkaissut muutamia tässä blogissa (ei tarvitse skrollata kuin tuon alla olevan valokylttimeren läpi, niin jo tärppää). Toiseksi kandityötäni, joka käsittelee Harry Salmenniemen jonk’-runoa. Kolmanneksi erästä elokuva- ja tv-tutkimukseen liittyvää esseetä. Neljänneksi paria lehtijuttua Hesarin Nyt-liitteeseen. Viidenneksi paria Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelukritiikkiä. (Olen tosiaan nykyään NVL:n arvostelupalvelun kriitikko. Jos haluat lähettää minulle tekstejäsi arvioitavaksi, lue lisää täältä.)

En itse asiassa tiedä, tulenko päivittämään blogia tämän postauksen lisäksi. Ehkä. Kuten sanoin, elämä tuntuu tällä hetkellä vähemmän. Vähemmän, mutta rauhallisemmalta ja mukavammalta. Vaikuttaako se huomionhakuisuuteeni, jää nähtäväksi.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Sammuneet

Keräsin parin kuukauden ajan katukuvasta kännykkääni yritysten valotauluja, joissa kirjain tai useita oli sammunut.


Saatuani niitä kasaan 100 päätin, että elämä tuntuu riittävän merkityksettömältä.


Tässä ne ovat, enimmäkseen ympäriinsä Helsingistä mutta myös esim. Hämeenlinnasta ja Iisalmesta bongattuina:


Apteekki
Angleterre
ABC-Hius-opintokeskus
Accent
Aikatalo
Ålandsbanken
Aleksi
Amospartners
Antikvariaatti
Aseman kello

Aussie Bar
Bar Teerenpeli Restaurant
Bijou Brigitte
Cafe Java
Clear Channel
Cumulus
Danone
Etola
Elhuset
Fennia

Filmtown
Frakkipalvelu Nam
Gina tricot
Genworth Financial
Goodmood
Helsingin Pantti
Hok-elanto
Huvudstadsbladet
Haaga-Helia
Hadanka

Handelsbanken
Helsinki Helsingfors
Helsinki Helsingfors
Helsingfors Energi
Helsingin Sanomat
Helsingin Lääkärikeskus
Iguana
Indiska
Instrumentarium
Itäkeskus

JazzClub
Kauppalehti
Karaoke Pub
Kirjatori
Kiinteistömaailma
Kiinteistömaailma
Kirjakauppa
Kluuvi
Kluuvikatu 3
Kolme Kaisaa

Kultajousi
Lainalaatikko
Lääkärikeskus
Lähivakuutus
Levykauppa X
Liikekeskus
Lundia
Morris
Marimekko
MaxMara

Mercedes-Benz
Nordea
Nordea
Namaskaar
Neste Oil
Nooa
opkk.fi
Pizza
Patria
Paajanen

Pepsi
Pizza Hut
Pickwick Pub
Pintaväri
Procopé & Hornborg
RAX
RAX
Rakennustieto
Rautatieasema
Ristorante Supremo

Rosso
Rosso
S-Market
S-Market
Samaria
Sanomatalo
Silmäasema
Silta
Siwa
Sokos Hotel Helsinki

SportPubChelsea
Suomalainen Kirjakauppa
Tarjoustalo
Töölön Sähköhuolto
Volvo
Valtiokonttori
Viestintätalo
Wayne's Coffee
William K
Yliopiston Apteekki

tiistai 3. tammikuuta 2012

Jumala


Ryöstön päätteeksi rosvo survaisi puukon miehen sydämeen. Onneksi mies oli jemmannut takkinsa rintataskuun kirjan. Ryövärin puukon terä pysähtyi sivulle 113. Mies ei ollut ehtinyt romaanissa ihan niin pitkälle, mutta tarpeeksi lähelle jäädäkseen pohtimaan, saattoiko se olla sattumaa. Ja vielä mies mietti: Olisinkohan tullut uskoon, jos kirja olisi sattunut olemaan Raamattu? Parin vuoden päästä mies kumartui poimiakseen silmäkulmaan sattuneen kymmensenttisen. Se pelasti miehen vesiliirtoon ajautuneen rekan alta. Mies mietti: Olisinko kumartunut, jos olisin kymmensenttisen sijaan nähnyt viisisenttisen? Kului joitakin vuosia, ja mies sairastui keuhkosyöpään. Enhän minä ole koskaan edes tupakoinut, mies mietti ja masentui, kunnes eräänä iltana näki kaksoissateenkaaren, täyttyi pysyvällä toiveikkuudella ja hiljalleen Pilates-hengitteli syövän irti sisuksistaan. Kuudenkymmenen vuoden päästä, viimeinkin, mies kuoli. Hän joutui Helvettiin. Siellä oli niin ikävää, että miehen tietoisuudelle ei jäänyt tilaa mietiskellä mitään. Päästyään Helvetistä mies mietti: Enää minussa ei ole kuin vihaa. Mies kohtasi Jumalan. Kaikkivaltias sanoi: Sinä olit yksi lapsistani. Kohtelin sinua paremmin kuin osaa lapsistani mutta huonommin kuin joitain toisia. Sitten Jumala otti miehen syleilyynsä. Tässä vaiheessa hän hävisi tarkkailupiiristäni, sillä kukaan ei voi katsoa kohti Jumalaa.