tiistai 3. tammikuuta 2012

Jumala


Ryöstön päätteeksi rosvo survaisi puukon miehen sydämeen. Onneksi mies oli jemmannut takkinsa rintataskuun kirjan. Ryövärin puukon terä pysähtyi sivulle 113. Mies ei ollut ehtinyt romaanissa ihan niin pitkälle, mutta tarpeeksi lähelle jäädäkseen pohtimaan, saattoiko se olla sattumaa. Ja vielä mies mietti: Olisinkohan tullut uskoon, jos kirja olisi sattunut olemaan Raamattu? Parin vuoden päästä mies kumartui poimiakseen silmäkulmaan sattuneen kymmensenttisen. Se pelasti miehen vesiliirtoon ajautuneen rekan alta. Mies mietti: Olisinko kumartunut, jos olisin kymmensenttisen sijaan nähnyt viisisenttisen? Kului joitakin vuosia, ja mies sairastui keuhkosyöpään. Enhän minä ole koskaan edes tupakoinut, mies mietti ja masentui, kunnes eräänä iltana näki kaksoissateenkaaren, täyttyi pysyvällä toiveikkuudella ja hiljalleen Pilates-hengitteli syövän irti sisuksistaan. Kuudenkymmenen vuoden päästä, viimeinkin, mies kuoli. Hän joutui Helvettiin. Siellä oli niin ikävää, että miehen tietoisuudelle ei jäänyt tilaa mietiskellä mitään. Päästyään Helvetistä mies mietti: Enää minussa ei ole kuin vihaa. Mies kohtasi Jumalan. Kaikkivaltias sanoi: Sinä olit yksi lapsistani. Kohtelin sinua paremmin kuin osaa lapsistani mutta huonommin kuin joitain toisia. Sitten Jumala otti miehen syleilyynsä. Tässä vaiheessa hän hävisi tarkkailupiiristäni, sillä kukaan ei voi katsoa kohti Jumalaa.

6 kommenttia: