perjantai 15. kesäkuuta 2012

Facebookittomuuspäiväkirja, päivät 2, 3 ja 4

Tiistai

Viikon FB-tauon taustalla on myös edellisessä merkinnässä mainitsematon, konkreettinen tavoite. Tajusin, että jos haluan tulla kesällä jotenkin toimeen, minun on panostettava ainakin loppukesäkuu kunnolla sirpaleisiin duuneihini. Kyseessä on siis laajempikin ryhtiliike.
        Tähän tapaan aion elää päiviäni:

8.45 herätys, venyttely
8.55 suihku
9.10 Hesari, aamiainen
9.30 arvostelupalvelutekstiä
11 Foucault'ta esseetä varten
12 kävely keskustaan (spoken word -runon työstöä)
13 lounas
13.45 X:n käsikirjoituksen lukua
14.30 juttuideoiden työstämistä, tarjoamista
15.30 kandityön hiominen loppuun, tulostus
17 LOL

Tuntuu kieltämättä hyvältä kokea jonkinlaista elämänhallintaa, kurinalaisuutta. Yleensä teen töitä kerralla paljon vain purskauksissa. Olen nyt aika luottavaisin mielin, että saan tämän toimimaan kesäkuun loppuun asti. Ja jos onnistun siinä nyt, miksen onnistuisi jatkossakin.

Keskiviikko

Ei juurikaan ongelmia, enimmäkseen tuntuu oikein hyvältä, puhtaalta, energiseltä, vapautuneelta. Ymmärrän, ettei Facebook-suhdettani kai sittenkään voi mieltää riippuvuudeksi, sillä varsinaisia vieroitusoireita ei ole. Se on pikemminkin pinttynyt tapa, sijaistoiminto, johon olen paennut toimettomuuttani, ei niinkään mikään päihtymystä aiheuttava aine. Tärkeä havainto.
        Käytännön ongelmat toki jatkuvat. Ihmisiin pitää pitää yhteyttä tekstiviestitse, se on kallista ja paljon vaikeampaa kuin Facebookissa. Ja siis vaikeuttaa itseni lisäksi myös muiden asiainhoitoa, kun en ole sopimassa ja keskustelemassa asioista.
        Työt sujuvat mainiosti. Kurinalainen aikatauluttaminen yksinkertaisesti rokkaa. Työpäivän jälkeen ei tarvitse murehtia yhtään mistään, kun tietää miettineensä jokaista tärkeää osa-aluetta sille varattuna aikana. Epämääräisenä möykkynä hahmottuva tunne asioiden kasaantumisesta ja hallitsemattomuudesta on tiessään, sillä selkeä tietoisuus tehdystä työstä ja siihen käytetystä ajasta sulattaa sen kuin itsestään.

Torstai

Alan kaivata hieman takaisin Facebookiin. Siihen ei kuitenkaan liity mitään kovin epätoivoista, ja tarve tuntuu jotenkin terveeltä ja luontevalta. Koko ajan vahvistuu tunne siitä, että ei minun ole tarpeen poistua Facebookista kokonaan, ainoastaan löytää tasapaino sen käytölle (ei FB:tä työaikaan, esim.).
        Yksinäisyys myös vaivaa hieman. Tunnen olevani etäällä muista, tosin tähän on muitakin syitä kuin facebookittomuus, kuten parin ystävän poissaolo kaupungista ja oma, intensiivinen keskittyminen töihini.
        Hyviä statuksia on kyllä pyörinyt mielessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti