tiistai 3. heinäkuuta 2012

TOOL ja helpon lomittaminen vaikeaan

Etevin taide yhdistää suoraa, helppoa ja ilmiselvää hämärään, vaikeaan ja tulkinnallisesti jäännökselliseen.


Kun TOOL vuonna 2006 julkaisi toistaiseksi viimeisimmän pitkäsoittonsa 10,000 Days, useiden fanien ensireaktio oli pettymys. Jo levyn ensimmäinen kappale Vicarious osoittaa, mihin suuntaan orkesteri alkoi ilmaisuaan viedä: aavistuksen yksinkertaisempaan, tarttuvampaan, ja - etenkin sanoituksellisesti - suorempaan.
        Ja onhan levyllä popit hetkensä: The Pot -biisiä yksinkertaisemmasta jyrästä ei väliä (ja tähän perään vielä ajalle ominainen tunteenilmaus: <3). Mutta silti levyllä on pitkiäkin jaksoja, jotka vaativat kuuntelijaltaan aikaa kuin Toolin edellinen julkaisu Lateralus ikään. Sellainen on esimerkiksi kaksiosainen nimibiisi 10,000 Days.  
        Levy onkin TOOL-lempparini nimenomaan siksi, että se tuntuu löytävän oivan tasapainon helppouden ja vaikeuden välillä. 
        
Esitän seuraavassa ehkä aavistuksen irrallisen mutta silti toivoakseni havainnollisen pointin TOOLin mainioudesta.
        10,000 Daysin ensimmäinen raita Vicarious käsittelee ihmisen pahuutta - tai vielä tarkemmin: ihmisen primitiivistä halua päästä tarkkailemaan toisten kärsimystä ulkopuolisen asemasta.
        Seuraavassa lainaus biisin ensimmäisen säkeistön lopusta ja sitä seuraavasta kertosäkeestä (alleviivaukset luonnollisesti omiani):

Don't look at me like
I am a monster
Frown out your one face
But with the other
Stare like a junkie
Into the the TV
Stare like a zombie
While the mother
Holds her child
Watches him die
Hands to the sky, crying
"Why oh why?"

Cause I need to watch things die
From a good safe distance
Vicariously I
Live while the whole world dies
You all need it too
Don't lie

Suorapuheista, kyllä, naiiviakin, joo.
        Miksi se sitten toimii, ja mielestäni vieläpä aivan erityisen hienosti?
        Kyse on yksinkertaisesti siitä, kuinka iso teho on sillä, että säkeistön "while"-sanasta lähtien - jatkuen aina kertosäkeeseen ja sen loppuun asti - sanoituksessa toistuu ai-diftongi (jos se nyt on oikea käsite tähän).
        Siis järjestyksessä:

while
child
die
sky
crying
sky
why
I
die
vi(cariously)
I
while
dies
lie

Kyse on tietysti ihan vaan ns. riimittelystä (vaikkakin "keskimäärin" poikkeuksellisen pitkälle viedystä). Silti: tuntuu hyvin merkitykselliseltä, että ai-äänne pysyy mukana sanoituksessa noin pitkään, etenkin kun itse sisältö puhuu niin keskittyneesti aiheestaan. Tämän ansiosta sanoitukseen ja sitä myötä kappaleeseen syntyy uusi taso: äänteellinen toisto, väsymättä ja pitkällisesti itseään luupilla toistava, tuntuu ikään kuin toistavan laulun sisällöllistä, eksplisiittistä väitettä: me kaikki olemme osa samaa pahuuden pyörrettä, josta ei ole mahdollista poistua.
        Itse musiikki luonnollisesti tukee vielä tätä kiertämisen, epätoivoisen luupilla pyörimisen tuntua: biisin 5/4-tahtilajissa kulkeva, alkamattomalta ja loppumattomalta tuntuva pääriffi on samasta maailmasta kuin sanoituskin, sisältöineen ja äänteellisine keinoineen.
        Joko jauhan ilmiselvyyksiä tahi sitten haen asiani turhan kaukaa, mutta joka tapauksessa: Vicarious-kappaleessa "vaikeudestaan" ja "hämäryydestään" tunnettu TOOL (ja kappaleen sanoittanut Maynard James Keenan) osoittaa, kuinka kunnon metalliprogekin osaa parhaimmillaan hyödyntää simppeliä mutta hallittua pop-ilmaisua - ja on siksi sitä ihan kaikkein parasta musiikkia.