tiistai 3. heinäkuuta 2012

TOOL ja helpon lomittaminen vaikeaan

Etevin taide yhdistää suoraa, helppoa ja ilmiselvää hämärään, vaikeaan ja tulkinnallisesti jäännökselliseen.


Kun TOOL vuonna 2006 julkaisi toistaiseksi viimeisimmän pitkäsoittonsa 10,000 Days, useiden fanien ensireaktio oli pettymys. Jo levyn ensimmäinen kappale Vicarious osoittaa, mihin suuntaan orkesteri alkoi ilmaisuaan viedä: aavistuksen yksinkertaisempaan, tarttuvampaan, ja - etenkin sanoituksellisesti - suorempaan.
        Ja onhan levyllä popit hetkensä: The Pot -biisiä yksinkertaisemmasta jyrästä ei väliä (ja tähän perään vielä ajalle ominainen tunteenilmaus: <3). Mutta silti levyllä on pitkiäkin jaksoja, jotka vaativat kuuntelijaltaan aikaa kuin Toolin edellinen julkaisu Lateralus ikään. Sellainen on esimerkiksi kaksiosainen nimibiisi 10,000 Days.  
        Levy onkin TOOL-lempparini nimenomaan siksi, että se tuntuu löytävän oivan tasapainon helppouden ja vaikeuden välillä. 
        
Esitän seuraavassa ehkä aavistuksen irrallisen mutta silti toivoakseni havainnollisen pointin TOOLin mainioudesta.
        10,000 Daysin ensimmäinen raita Vicarious käsittelee ihmisen pahuutta - tai vielä tarkemmin: ihmisen primitiivistä halua päästä tarkkailemaan toisten kärsimystä ulkopuolisen asemasta.
        Seuraavassa lainaus biisin ensimmäisen säkeistön lopusta ja sitä seuraavasta kertosäkeestä (alleviivaukset luonnollisesti omiani):

Don't look at me like
I am a monster
Frown out your one face
But with the other
Stare like a junkie
Into the the TV
Stare like a zombie
While the mother
Holds her child
Watches him die
Hands to the sky, crying
"Why oh why?"

Cause I need to watch things die
From a good safe distance
Vicariously I
Live while the whole world dies
You all need it too
Don't lie

Suorapuheista, kyllä, naiiviakin, joo.
        Miksi se sitten toimii, ja mielestäni vieläpä aivan erityisen hienosti?
        Kyse on yksinkertaisesti siitä, kuinka iso teho on sillä, että säkeistön "while"-sanasta lähtien - jatkuen aina kertosäkeeseen ja sen loppuun asti - sanoituksessa toistuu ai-diftongi (jos se nyt on oikea käsite tähän).
        Siis järjestyksessä:

while
child
die
sky
crying
sky
why
I
die
vi(cariously)
I
while
dies
lie

Kyse on tietysti ihan vaan ns. riimittelystä (vaikkakin "keskimäärin" poikkeuksellisen pitkälle viedystä). Silti: tuntuu hyvin merkitykselliseltä, että ai-äänne pysyy mukana sanoituksessa noin pitkään, etenkin kun itse sisältö puhuu niin keskittyneesti aiheestaan. Tämän ansiosta sanoitukseen ja sitä myötä kappaleeseen syntyy uusi taso: äänteellinen toisto, väsymättä ja pitkällisesti itseään luupilla toistava, tuntuu ikään kuin toistavan laulun sisällöllistä, eksplisiittistä väitettä: me kaikki olemme osa samaa pahuuden pyörrettä, josta ei ole mahdollista poistua.
        Itse musiikki luonnollisesti tukee vielä tätä kiertämisen, epätoivoisen luupilla pyörimisen tuntua: biisin 5/4-tahtilajissa kulkeva, alkamattomalta ja loppumattomalta tuntuva pääriffi on samasta maailmasta kuin sanoituskin, sisältöineen ja äänteellisine keinoineen.
        Joko jauhan ilmiselvyyksiä tahi sitten haen asiani turhan kaukaa, mutta joka tapauksessa: Vicarious-kappaleessa "vaikeudestaan" ja "hämäryydestään" tunnettu TOOL (ja kappaleen sanoittanut Maynard James Keenan) osoittaa, kuinka kunnon metalliprogekin osaa parhaimmillaan hyödyntää simppeliä mutta hallittua pop-ilmaisua - ja on siksi sitä ihan kaikkein parasta musiikkia.

5 kommenttia:

  1. meinasin just tulla haukkumaan vicariousin banaaleja sanoituksia, kun kuuntelen 10.000 daysia pitkästä aikaa. vitun hyvä biisi noin muuten ja itse asiassa sanoituksissa ei ole suuremmin muuta vikaa, kuin että siellä mainitaan "tv". se riittää ihan yksinään lanaamaan alleen, koska teevetä on tietenkin mahdoton kritisoida.

    VastaaPoista
  2. whattaa, siis meinasit just rändömillä tulla mun blogiin haukkumaan vicariousin sanoituksia -- kunnes huomasit tän tekstin? :-D vai mitä.

    joo, mulla oli porcupine treen kanssa tommonen tv-tyyppinen ongelma, fear of a blank planetin - joka on myös maailman paras levy - ekassa biisissä sanotaan "xbox", ja ne on vähän samalla tavalla banaalit sanotukset muutenkin... mutta kun se biisi on niin hyvä, niin ajan kanssa niitä sanojakin alkaa jotenkin uskoa, hyväksyä.

    VastaaPoista
  3. eiku kyllä se lähti siitä että näin tän jutun, mutta en tarkemmin lukenut koska en tarvitse todisteita siitä, miksi tool on hyvä (aenima on heittämällä 90-luvun parhaita ja merkittävimpiä levyjä), mut jäi kuitenkin mieleen kaivertamaan ja kun kuuntelin eilen maj karman ekoja levyjä nostalgiamielessä (ja huomasin että ne kaksi ekaa megamania-levyä on edelleen nerokkaita) niin siitä sitten luontevasti siirryin tooliin.

    MUTTA kovalevyllä oli vain 10.000 days, enkä jaksanut mennä puolentoista metrin päähän levyhyllylle, niin kuuntelin sitten sitä ja ekanahan sieltä tuli "vicarious", jonka sanoja en ollut itse asiassa edes koskaan kuunnellut ja huomasin ne vähän korneiksi ja mietin, että mistäköhän se erkka kirjoittaa ja tulin katsomaan. varsinaisesti olisin halunnut kuunnella undertow'ta, mutta mulla ei itse asiassa ole sitä ku ehkä jonain poltettuna lärpäkkeenä jossain porukoiden vintillä.

    mulle toolin soundissa/laulussa on muutenkin aina ollut tärkeintä se hieman taustalle miksattu maynardin nasaali, joka on prominentti varsinkin just aenimassa, siinä tiivistyy semmoinen 90-luvun x-files -estetiikka ja outous. kun joskus vuonna 199X aenimaa ekoja kertoja kuuntelin, niin enhän mä niistä sanoista mitään selvää saanut ja se oikeastaan vain lisäsi sen levyn mahtavuutta. ei niitä ollut missään kansivihkossakaan ja netti oli silloin vielä vähän semmonen juttu, että en ihan hevillä sieltä sanoja kaivanut (vaikka kaivoin lopulta kyllä). mulla oli kirjastosta lainassa semmonen aeniman hieno digipak-versio, jossa oli hologrammikannet ja autofellaatiomies levyn alla jne. tietysti se oli teippailtu ja leimattu ja ihan paskana, kun kirjaston levy oli, mut enivei. ihan vitun kalpea aavistus siitä hienoudesta toi normiversio, jonka olen sittemmin hankkinut rahalla kaupasta (joskus oli niitäkin aikoja, että joku osti levyjä kaupasta).

    VastaaPoista
  4. ja toi samainen x-box lienee se syy, miks mä en ikinä enää päässyt blank planetiin sisään. pidin kyllä joskus vuonna nakki lightbulb sunista ja stupid dreamista.

    VastaaPoista
  5. Tool on hyvä. Näyttää kirjoitettunakin kauniilta.

    Männäpäivänä radiorokilla oli Von Hertzen Bros.in uusi biisi rautaa vai rokkia -äänestyksessä ja sen jälkeen tai siihen liittyen soitti joku nainen studioon ja sai loppuun esittää biisitoiveen. Toivoi Toolia. Juontajamies tuntui aluksi änkyttävän ja sitten itsensä koottuaan repesi studiopersoonastaan ja kysyi tosi innoissaan, että mistä tuollaisia naisia tulee. Siitä tuli hyvä mieli ja Parabolan setä sitten soitti muistaakseni.

    VastaaPoista