perjantai 26. lokakuuta 2012

Ajattelen Itäisen Portin valtiaan aikaa,
jolloin liika vilja sai jäädä pelloille öiksi
ja ihmiset rummuttivat vatsaansa huolettomina,
nousivat aamulla, menivät illalla kotiin nukkumaan.
Mutta kun en sattunut syntymään siihen aikaan,
lähden tästä kastelemaan puutarhaani.

T'ao Yüan-ming (k. 427 jaa.), suom. Pertti Nieminen

lauantai 6. lokakuuta 2012

Louis CK, Tig Notaro, kuolema ja nauru


Sain viime yönä viestin koomikko Louis CK:ltä. Tai siis olin tietenkin yksi tuhansista hänen sähköpostilistalleen ilmoittautuneista, mutta kuten CK:n kirjoitustyylistä näkyy, hänen massaviestinsä tuntuvat aina jotenkin henkilökohtaisilta.

En osaa muuta kuin laittaa viestin tähän kokonaisuudessaan. 

Suosittelen ostamaan äänitteen, josta CK puhuu viestissään ja joka on viestin lopussa linkattuna. Etenkin, jos on joutunut viime päivinä enemmän tai vähemmän miettimään kuolemaa.

---

"Greetings to the people and parts of people that are reading this. Hi. This is Louis. I'm a comedian and you bought a thing from me. Well, I'm writing to tell You that there is a new thing you can buy on my website louisck.com. It's an audio standup set by not me but another comedian named Tig Notaro. Why am I selling someone else's comedy on my website?

Well, Tig is a friend of mine and she is very funny. I love her voice on stage. One night I was performing at a club in LA called Largo. Tig was there. She was about to go on stage. I hadn't seen Tig in about a year and I said how are you? She replied "well I found out today that I have cancer in both breasts and that it has likely spread to my lymph nodes. My doctor says it looks real bad. ". She wasn't kidding. I said "uh. Jesus. Tig. Well. Do you... Have your family... Helping?". She said "well my mom was with me but a few weeks ago she fell down, hit her head and she died". She still wasn't kidding.

Now, I'm pretty stupid to begin with, and I sure didn't know what to say now. I opened my mouth and this came out. "jeez, Tig. I. Really value you. Highly.". She said "I value you highly too, Louie.". Then she held up a wad of note-paper in her hand and said "I'm gonna talk about all of it on stage now. It's probably going to be a mess". I said "wow". And with that, she went on stage.

I stood in the wings behind a leg of curtain, about 8 feet from her, and watched her tell a stunned audience "hi. I have cancer. Just found out today. I'm going to die soon". What followed was one of the greatest standup performances I ever saw. I can't really describe it but I was crying and laughing and listening like never in my life. Here was this small woman standing alone against death and simply reporting where her mind had been and what had happened and employing her gorgeously acute standup voice to her own death.

The show was an amazing example of what comedy can be. A way to visit your worst fears and laugh at them. Tig took us to a scary place and made us laugh there. Not by distracting us from the terror but by looking right at it and just turning to us and saying "wow. Right?". She proved that everything is funny. And has to be. And she could only do this by giving us her own death as an example. So generous.

After her set, I asked Mark Flanagan, the owner of Largo (great club, by the way) if he recorded the set. Largo is set up for excellent recordings. He said that he did.

A few days later, I wrote Tig and asked her if I could release this set on my site. I wanted people to hear what I saw. What we all saw that night. She agreed. The show is on sale for the same 5 dollars I charge for my stuff. I'm only keeping 1. She gets the other 4. Tig has decided to give some of that to cancer research.

Tig, by the way, has since undergone a double mastectomy. She is doing well. Her doctors say her chances of survival are excellent. So she went there and came back. Her report from the frontlines of life and death are here for you to... Enjoy.

Please go to my site louisck.com and buy her show. You can buy it here:


Thank you. Have a terrific afternoon.

Louis C.K."

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Jarmo Papinniemestä


Jarmo Papinniemi on kuollut.

Se on kamalaa ja perseestä.

Jokaisella kirjallisella kentällä toimineella on omat henkilökohtaiset muistonsa ja kokemuksensa Papinniemestä. Useimmilla ne kantavat tietenkin paljon pidemmälle menneisyyteen ja ovat syvempiä kuin omani.

Tässä kuitenkin muutama:

Jarmo Papinniemi veti keväällä 2010 Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden kritiikkikurssia. Jarmo kertoi meille näkemyksensä siitä, miten kritiikkejä kirjoitetaan. Eräs tuolla kurssilla kirjoittamistani kritiikeistäni julkaistiin Hesarissa. Siitä se lähti.

Seuraavana vuonna Papinniemi julkaisi Parnassossa runojani.

Saman vuoden syksyllä Papinniemi kutsui koolle joukon meitä Tuli&Savun, Parnasson ja Hesarin runokriitikoita kertomaan hänelle, miten Parnasso voisi entistä paremmin reagoida nopeasti kehittyvän ja muuttuvan runokentän ilmiöihin. Hän kuunteli intohimoisen hiljaa ja nöyrästi - vailla pienintäkään häivää sellaisesta egosta, jollainen maan suurimman kirjallisuuslehden päätoimittajalla voisi olla -, kun me kerroimme hänelle paikoin kärkkääseenkin sävyyn näkemyksiämme aiheesta.

Tulen aina muistamaan Jarmon pakahtuneen turhautumisen - pelkästään positiivisessa mielessä tuossa tapaamisessa: kun hän kerran oli hieman epävarma jostain ammattiinsa kuuluvasta aihealueesta, ei hän siinä hetkessä halunnut mitään muuta enemmän kuin oppia ja kehittyä.

Oltuani muutaman hassun vuoden mukana ns. kirjallisuuselämässä, voin vilpittömästi sanoa ajatelleeni tämän ajatuksen jo pitkän aikaa ennen Jarmon kuolemaa: hän oli avoimuudessaan, sovittelevuudessaan ja (ainakin minun sukupolvelleni) rauhallisen rennossa isällisyydessään kerrassaan perinpohjaisen ainutlaatuinen persoona. Tällä alalla nyt ei vaan ole liikaa tyyppejä, joita on niin valtavan helppo ja ilo kohdata kuin Jarmoa oli.

Pappiksen kohdalla on nyt maailmassa tyhjää.

Kuka päätoimittaa Parnassoa jatkossa?

Kyse ei ole hänen saappaidensa koosta. Kyse on siitä, että ne olivat aivan erityisen muotoiset.