keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ota Supernyrkiltä turpaan

Kustannusosakeyhtiö Teos julkaisi Helsingin kirjamessuilla 25.10. toimittamani nuorten novelliantologian nimeltä Supernyrkki. Sen voi ostaa vaikkapa täältä

Alla on Supernyrkkiin kirjoittamani esipuhe, josta toivoakseni selviää, miksi se kannattaa ostaa.

Supernyrkin kannen suunnitteli Teoksen häkellyttävä graafikko Jenni Saari.

Ota Supernyrkiltä turpaan

Eräänä päivänä poika sen äkkää: hän on supersankari. Nuorimies huomaa pystyvänsä hakkaamaan kavereidensa päähän järkeä – kirjaimellisesti. Eivätkä supernyrkiltä työt ihan heti ehdy.

Supernyrkki on käsissäsi pitelemän antologian aloitusteksti. Seuraava tarina onkin jo jotain ihan muuta, sillä tässä kokoelmassa yksikään teksti ei, ihan oikeasti, ole toisensa kaltainen. Samojen kansien välissä ilottelee lyhytproosan tyylilajeja aina venäläisestä lyhytnovellista riipaisevan herkkään parisuhdekuvaukseen, murteella revittelevästä päänsisäisestä monologista huurupäisen biologin tutkimusraporttiin ja jopa dekkariin.

Kyseessä on valikoitu parhaimmisto Nuoren Voiman Liiton ja Teos-kustantamon järjestämästä nuorten novellikilpailusta, joka oli osa vuoden kestänyttä Novelli palaa! -hanketta. Supernyrkki-antologiaan valitun 20 lahjakkaan nuoren tekstit ovat siivilöityneet yli 700:sta kilpailulähetyksestä niin yläkoulun kuin toisen asteenkin opiskelijoilta.

Millainen sitten oli kilpailun taso?

Tasavahva, vaan ei suorastaan riemastuttava. Kyllä nuoret kirjoittaa osaavat: tarinat etenevät selkeästi ja keskittyneesti, kappalejaot ovat toimivia ja niin edelleen. Aivan kuin nuoret tietäisivät, miltä kaunokirjallisen tekstin kuuluu näyttää – mutta sen pidemmälle ei jotenkin, en tiedä, oikein jaksa.

Siksi me tuomaristossa innostuimme teksteistä, joissa hehkui into, vaivannäkö ja ennen kaikkea vanha kunnon kirjoittamisen ilo. Sellaisista teksteistä, jotka kielivät kirjoittajansa lukeneisuudesta ja pyrkimyksestä omaan ääneen, yllättävään näkökulmaan. Tekstejä, joiden kirjoittaja ei halua miellyttää ketään muuta kuin itseään, ja kaikkein vähiten opettajaa.

Joten, hyvä lukija, otathan rohkeasti supernyrkiltä turpaan, sillä aaatat fiksuuntua. Saat tietää, miltä tuntuu olla lapasensa kadottava lapsi, huoraava asianajaja, öistä puistotietä kulkeva transvestiitti, itseoikeutettu diktaattori ja Inarinjärveä soutava vanhus. Ja lopulta, tietenkin, syvimmässä teini-iän alhossa kieriskelevä maailmantuskainen angstipallero. Vaikka kaikki on oikeastaan ihan hyvin.