sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Koontia David Foster Wallacen haastatteluista

On sunnuntai, pilkon vihanneksia ja kuuntelen David Foster Wallacen lempeän rauhallista mutta ylitempolla sössöttävää, tusinaan eri suuntaan sinkoilevaa mutta silti kasassa pysyvää puhetta radiotallenteelta – kuten niin monena sunnuntaina ja arki-iltana viimeisten parin vuoden aikana. Tulipa siis mieleeni koota seuraavaan joitakin niistä YouTuben DFW-haastatteluista, joita itse olen viimeiset pari vuotta yhä uudelleen ja uudelleen kuunnellut ja katsonut.

Miksi? En oikein tiedä. Minulle Wallacen haastattelut ja häntä koskevat keskustelut ovat antaneet ja antavat paljon, vaikka DFW:n tuotannosta valtaosa onkin vielä koluamatta. Ja ehkä jopa koluamatta jääkin. Wallacen läsnäolo haastatteluissa on kuitenkin aivan poikkeuksellista. Sama itserefleksiivyys, neuroottinen itsekriittisyys ja halu Sanoa Jokaisesta Asiasta Kerralla Kaikki, kuten teksteissäänkin, näkyy hänen haastatteluminässään. Se on erittäin sympaattista, kiinnostavaa ja koskettavaa. Ja tietenkin DFW yksinkertaisesti sanoo jatkuvasti kiinnostavia asioita. Eli siis onnistuu! Siinä Kaiken Sanomisessa.

Ensin jakso Bookworm-radio-ohjelmasta, jota vetää hassuääninen ja aluksi jotenkin hitaalta vaikuttava Michael Silverblatt. Silverblatt on kuitenkin niin terävä, lempeä ja kaikinpuolin oiva juttukaveri, että Wallace huomauttaa melkein jokaisessa haastattelussa jossain kohtaa, kuinka mukava ohjelmaan on aina tulla, koska hän oppii joka kerran jotain uutta teksteistään. Jakson aiheena A Supposedly Fun Thing I'll Never Do Again (Juhani Lindholmin suomentamana Hauskaa, mutta ei koskaan enää).



Bookwormin perään jakso vähän populaarimman nerohaastattelijan, Charlie Rosen ohjelmasta. Rose on aivan guru kysymään Wallacelta samaan aikaan yksinkertaisia että teräviä kysymyksiä.




Sitten saksalaisen tv-yhtiön puolentoista tunnin leikkaamaton videohaastattelu, jossa Wallace on silminnähden ahdistunut lähes koko ajan. Hän on hikinen, irvistelee ja välillä melkein huohottaa vaivaantuneisuudesta, koska ei ilmeisesti osaa vastata haastattelijan kysymyksiin mielestään riittävän terävästi -- vaikka on luonnollisesti koko ajan helvetin skarppi ja kiinnostava. (Ahdistuneisuuden vaikutelmaa korostanee sekin, että koko haastattelu on kuvattu intensiivisessä kasvolähikuvassa.)



Ja ettei menisi ihan henkilönpalvontaan, niin siihen perään voi katsoa Rereading David Foster Wallace -paneelin, jossa DFW:n kirjailijaystävät puhuvat hänen elämästä ja urastaan. Huomiolle pantavaa on runoilija Mary Carrin, Wallacen 90-luvun tyttöystävän, silminnähden vittuuntunut olemus ja kommentit, etenkin kun puhe tulee DFW:n itsemurhasta -- ratkaisu, jota Carr vaikuttaa pelkästään halveksuvan.



Tähän väliin DFW:n siskon, Amy Wallacen kiinnostava ja koskettava puheenvuoro mm. veljensä lapsuudesta ja kuolemaa edeltävistä vuosista.



Loppuun jälleen paneeli, jota vetää Bookwormin Michael Silverblatt. Kavereina DFW:n kollegat David Lipsky, Rick Moody ja Joanna Scott. Muisteluksi ja itkeskelyksi se menee, mutta ei miksikään mehutteluksi. Tosi hieno, lempeä, ainutlaatuinen keskustelu.



Huom! Tämä ei ole kaikenkattava koonti, haastatteluita löytyy YouTubesta lisääkin.

torstai 23. lokakuuta 2014

www.erkkamykkanen.com

Kaikenlaista on jo takana ja näyttäisi olevan edessäkin. Siksi omien nettisivujen pystyttäminen alkoi hiljattain näyttää tarpeelliselta. Nyt ne ovat julki.

Pääset sivuilleni klikkaamalla tästä:

www.erkkamykkanen.com

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pyöräilykypärä

Ainakin kerran päivässä hän ajatteli kypärän hankkimista. Hän ei ajatellut sitä vain pyöräillessään. Hän ajatteli sitä kaupan kassalla, raitiovaunussa ja usein sängyssä ennen kuin nukahti.
            Hän tiesi jo, millaisen pyöräilykypärän ostaisi: pyöreän ja mustan, tyylikkään. Hän oli nähnyt sellaisen pyöräilyliikkeessä kotiaan vastapäätä. Jämäkkä mattapintainen kypärä.
            Kun heidän pyöräretkensä Porvooseen lähestyi, hän sanoi miehelleen:
            - Sinne on viisikymmentä kilometriä. Muistuta minua, että ostan lauantaina molemmille kypärät.
            Pyöräilijänä hän oli hyvin varovainen. Hän ei koskaan pyöräillyt yli viittä minuuttia ilman tietoista ajatusta siitä, että pyöräily ilman kypärää oli hyvin vaarallista. Siksi hän ajoi korostetun hitaasti ja piti ennakolta silmällä kaikkia kuviteltavissa olevia vaaratilanteita: pysäköityjä autoja, jotka voisivat lähteä liikkeelle tai joiden kuskinpuoleinen ovi ehkä avautuisi juuri kun hän olisi kohdalla; jalankulkijoita, joista kukin saattoi milloin tahansa muistaa olevansa menossa väärään suuntaan ja käännähtää; muita pyöräilijöitä, joiden hän ei koskaan olettanut olevan yhtä varovaisia kuin hän - mitä pelättävää heillä nyt oli, kypärät päässään.
            Hän ajatteli, että kun Aadaa alkaisi kiinnostaa pyöräilyn opettelu, olisi hyvä voida sanoa: Äiti ja isäkin käyttävät kypärää.
            Porvoosta he eivät sentään pyöräilleet takaisin. Bussikuski rojautti pyörät tavaratilaan, ja he nukkuivat takapenkillä koko matkan, päät toisiinsa nojaten.
            Joskus hän ajatteli äitiään, joka oli käyttänyt erittäin rumaa pyöräilykypärää. Se oli ollut ruskea, silminnähden puristava ja tunkkainen. Kun äiti oli ottanut kypärän päästään ja ripustanut sen eteisen naulakkoon, se oli haissut poltetulta maidolta olohuoneeseen asti. Hän ei ollut sanonut äidille mitään.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Viisitoistaminuuttiseni ruokabloggarina

Tein Sota ja kauha -ruokablogiin vierailevan merkinnän Taste of Helsinki -festivaalin ennakkomaistajaisista. Maistoin nyhtökyyttöä, kirjorevonhäntää ja verinäkkäriä. Vessasta löytyi revitty Jörn Donner.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Lavarunoutta stand up -klubilla

Pyysin koomikkoryhmä Paukutusjengin Jukka Lindströmiltä vapaalippua Paukutusklubille 12.4. Jukka sanoi, että saan vaparin, jos nousen lavalle ja lausun runon.


Paukutusjengin kotisivu.