KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, viimeinen osa

Pielisjoki.

"sanoisin että koko patsas-instituutio on aika ongelmallinen. se että joitakin ihmisiä nostetaan muiden yläpuolelle luo ihmisten välisiä kilpailuasetelmia. joku saavutus henkilöityy kärkihahmoonsa, vaikka taustalla on on suuri joukko muita, jotka on mahdollistaneet yksilön saavutukset. haluaisin, että 'poikkeusyksilöiden' sijaan juhlittaisiin yhteisöjä ja historiallisia hetkiä. patsaiden sijaan tykkään hautausmaista ja muistomerkeistä."


Tervehdys, hyvä väki!

    Kaikki hyvä loppuu aikanaan! Tai ainakin muuttuu joksikin toiseksi.

    Viimeisessä postauksessa Lyyti kertoo minulle, miten ulkopuolisuudesta kirjoittaminen ja levyn julkaisu on lopulta vaikuttanut hänen omaan ulkopuolisuuden kokemukseensa.

    Ja kaikkea muutakin tietysti. Mutta annan tällä kertaa tekstin puhua puolestaan.

    Kiitos kaikille keskustelumme lukeneille ja siitä jotain saaneille!


<3

Erkka


PS. Jos et tiedä mistä on kyse, lue täältä blogisarjan johdanto. Muut osat: yksi, kaksi ja kolme, neljä ja viisi. 


ERKKA

okei

mun vuoro to do the honours

3

2

1

0


Kuuntele Olen matkalla kaatamaan patsaita täältä.


Olen matkalla kaatamaan patsaita


olen norkoillut kulmilla kauan,

odottanut taipeet nihkeinä jotain tapahtuvaksi

lasikaton läpi näkyy halogeenitähdet 

ja kalliin näköinen karaattikuu 

olen kurkotellut sitä varpaillani, 

mutta nyt aion yrittää toista reittiä

 

kimpussani ovat kaikki kuvajaisten vitsaukset, mega-ajan hunajasuiset hyönteiset

olen mennyt halpaan ja ostellut kaikenlaista rihkamakamaa 

tullakseni täyteen

palatsin rappusilla viluttaa ja vituttaa 

enkä jonottamalla ole päässyt sisälle

 

olen matkalla kaatamaan patsaita!

aloittamaan uutta aikaa!

pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni!

tule kanssani kaatamaan patsaita!

käytä kaikki rahasi tänään!

kun patsaat on kaadettu, et tee niillä mitään!

 

täytyy pyristellä irti lillukanvarsista 


ja lähteä kiipeämään niitä portaita, 


joiden askelmat on tehty pidempien jalkojen astuttaviksi

yläpilvissä silmän yltämättömissä korokkeille nostetut kivipäät 

pitävät valtaa hyppysissään

 

olen matkalla kaatamaan patsaita!

aloittamaan uutta aikaa!

pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni!

tule kanssani kaatamaan patsaita!

käytä kaikki rahasi tänään!

kun patsaat on kaadettu, et tee niillä mitään!


kaadettavien patsaiden lista:

istuvat patsaat, 

seisovat patsaat, 

ratsastavat patsaat 

sammalta kasvavat rintakuvat

joiden ympärillä kansalaiset kumartuvat

niiden patsaat jotka sanoi, 

ettei vaimon sovi säveltää sinfoniaa 

jotka pystyttivät itselleen patsaita 

muistoksi omista sodistaan 

kähmijöiden patsaat, 

haalijoiden patsaat, 

pimittäjien patsaat

 

olen matkalla kaatamaan patsaita!

aloittamaan uutta aikaa!

pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni! 

tule kanssani kaatamaan patsaita!

käytä kaikki rahasi tänään!

kun patsaat on kaadettu, et tee niillä mitään!



ERKKA

kerro mistä biisi sai alkunsa? ja missä vaiheessa se tuli levylle?

mä jotenkin oletan että aika myöhäisessä


LYDIA

se sai alkunsa ihan tosta nimen lauseesta, joka tuntui painavalta ja alkoi nopeasti vetää puoleensa monia keskeneräisiltä tuntuneita ajatuksia, jotka siihen yhdistettynä löysi oikean kontekstin.


ERKKA

joo!

mä huomaan jälleen ettei mun aiempi tapa puhua näistä biiseistä, jossa vain kirjoitan sulle tajunnanvirtaa, enää oikein puhuttele

varmaan koska tuntuu, et mun havaintokone on tehnyt jo tehtävänsä tän levyn suhteen tai jotain!

ja myös koska tämä on sellainen hitti, että tuntuu siltä, että tästä on ajateltu jo kaikki ajatukset

tää on tällainen emansipatorinen, feministinen biisi. aika erilainen kuin kaikki muut, eräänlainen voimanpurkaus levyn lopussa

tosi koskettava ja hieno ja ylväs

olin yllättynyt kun kuulin tän ekan kerran keikalla

oli niin voimakas, julistava ja "hittimäinen"

onko sun näkökulmasta jotain asioita, joita tästä biisistä ei ole huomattu?


LYDIA

olin itsekin yllättynyt kun tein kappaleen, mutta oon ollut kyllä monien muidenkin biisien kohdalla

hyvä kysymys! oon saanut tosta kyllä runsaasti palautetta, luulen että kaikki on "kuultu". se on myös aika itsensäselittävä biisi, et sekin voi vaikuttaa.

haluaisin tietää, että onko se toiminut jollekin voimabiisinä jonkun oman haasteen edessä. toivottavasti joku joskus kertoo.


ERKKA

: )

onko sulle ollut missään vaiheessa mikään kynnys kirjoittaa ns biisiä joka on itsensäselittävä tai toisaalta jotenkin hittimäinen tjms?

plus jos kerran yllätyit siitä että teit tämmösen biisin, niin liittyikö siihen tekemiseen jotain uusia tekotapoja? tai jopa tunteita?


LYDIA

sitä on aika vaikea ennustaa, että mistä vois tulla "hitti". tietysti se on vähän hassu termi näillä omilla vaatimattomilla striimiluvuillani, mut miun tapauksessa hitin vois määritellä niin, että keikoilla ne on sellasia biisejä, joista ihmiset silminnähden innostuu ja tulee vielä vaikka sanomaan jotain keikan jälkeen. tai jotka nostetaan erikseen esim kritiikeissä tai kuulijapalautteessa.


mut siis oon yleensä vasta keikoilla huomannut, mitkä biisit puhuttelee eniten. tietenkin saatan kirjoitusvaiheessa toivoa, että biisistä tulis jotenkin universaalisti puhutteleva, ja joillain asioilla toki myös hakea tiettyä lähestyttävyyttä tai iskevyyttä. mut oon ollut myös päinvastaisesti yllättynyt siitä, että jotkut "outoina" pitämäni biisit onkin nousseet suosioon.


tuossa biisissä yllätyin siitä asenteesta jonka siihen löysin. sen takia se varmaan myös erottuu levyn biiseistä. se on aina hämmästyksen paikka, kun löytää itsestään jonkun uuden puhujuuden ja sen kautta ehkä myös oppii tuntemaan itseään paremmin.


ERKKA

joo!

mitä opit itsestäsi?


LYDIA

tietty sen, että olen matkalla kaatamaan patsaita!


ERKKA

no se


LYDIA

heh heh mutta se ei oo ollut miulle selvää

oon kirjoittanut suurimmaksi osaksi sellaisella aika passiivisella äänellä


ERKKA

mikä patsas on tärkein kaataa?


LYDIA

sanoisin että koko patsas-instituutio on aika ongelmallinen. se että joitakin ihmisiä nostetaan muiden yläpuolelle luo ihmisten välisiä kilpailuasetelmia. tai että joku saavutus henkilöityy johonkin kärkihahmoonsa, vaikka siellä taustalla on ollut suuri joukko muita, jotka on mahdollistaneet sen yksilön saavutukset. haluaisin, että "poikkeusyksilöiden" sijaan juhlittaisiin yhteisöjä ja historiallisia hetkiä. patsaiden sijaan tykkään hautausmaista ja muistomerkeistä.


ERKKA

:)

laulat muuten yhden kohdan tässä biisissä eri sanoilla kuin olet kirjoittanut

nimittäin listassa kaadettavista patsaista

olet kirjoittanut:

"sammalta kasvavat rintakuvat"

mutta laulat:

"isoisän kuvat"

miksi näin?


LYDIA

aa, se jäi sinne vihkoon

muutin sen kohdan äänityksissä. olin miettinyt, että haluisin sivuta sitä aihetta jotenkin hämysti tossa biisissä, ja sit spontaanisti tein ton muutoksen


ERKKA

okei!

kirjoititkin facebookissa kauniisti aiheesta

eli siis isoisästäsi jörn donnerista

ja siitä miten jäbä ei oikein napannut

miten hänen kuolemansa ajoittuikaan tohon levyntekoon?


LYDIA

haha no lähinnä kirjoitin siis siitä, etten tuntenut häntä, koska hänellä ei ollut kiinnostusta lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa

se kuoli vähän ennen levyn ilmestymistä, mutta toki äänitykset tehtiin jo paljon aiemmin, eli se ei vaikuttanut kirjoitusprosessiin


ERKKA

joo aivan

on kyllä vaikea välttyä ajatukselta, että patsas kaatui just ennen kun sun esikoislevy ilmestyi


LYDIA

tai sit sen pystytys vasta alkoi


ERKKA

hmm niin!


LYDIA

matti nykäselle kaavaillaan nyt patsasta


ERKKA

XD

hautapaikan tai muistomerkin varmaan hälle suot?


LYDIA

hietaniemeen hänet haudattiin. olin muistotilaisuudessa mut en itse hautajaisjuhlassa

tavallaanhan henkilön elämän kokonaisuus on valmis vasta kun se on kuollut, ja vasta silloin voidaan rakentaa lopullinen kuva siitä, millainen hän oli, kun se ei enää voi muuttua


ERKKA

joo. paitsi hmm, ei ehkä ihan

kahdesta syystä

1) menneisyydestä voi selvitä vielä jotain joka muuttaa kuvaa tyypistä

2) kun aika muuttuu niin käsitys tyypistä muuttuu myös


LYDIA

joo. toi oli siis patsas-näkökulmasta. ite kyllä ajattelen, että henkilö voidaan muistaa sekä hyvistä teoistaan että pahoista, molemmat yhtä tosina.


ERKKA

jep

patsaat on kyllä hassuja

olin yks päivä kävelyllä

jossain olympiastadionin huudeilla

siellä oli joku patsas

ties kenestä, en muista enää

vaikka yritin painaa nimen mieleen

tajusin, että se tyyppi on ollut ihan SAATANAN MERKITTÄVÄ ihminen aikanaan, kun siitä on tehty patsas

kaikki on sen tienneet ja siitä puhuneet ja häntä arvostaneet

ja se sai oikein PATSAAN

mutta

mä en edes tiennyt kuka se oli

enkä usko että säkään tietäisit


LYDIA

tossa juuri tulee patsaiden paradoksi, että vaikka patsaat tehdään kestämään tyyliin ikuisesti, niin usein niitä myöhemmin sit kuitenkin otetaan pois tai kaadetaan.


ERKKA

vielä sen verran kysyn, että onko sussa joku osa joka on silleen, että vitun jörkka, oisitpa nähny miten kova taiteilija musta tuli?


LYDIA

en usko että oisin pystynyt indie-albumilla tekemään häneen suurta vaikutusta


ERKKA

millä oisit pystynyt


LYDIA

ehkä jos se ois elänyt vielä pitkään, niin oisin ehtinyt vakiinnuttaa asemaani kulttuurikentällä ja tulla jossain vaiheessa senkin tietoon.. mut en suoraan sanottuna usko että sitä ois kiinnostanut.


ERKKA

joooo


LYDIA

varmaan sitä ois kiinnostanut, jos oisin kirjoittanut samasta kaanonista käsiin jonkun loistavan teokseen, mielellään ruotsiksi


ERKKA

aivan, heh.

mennäänkö levyn viimeiseen kappaleeseen? :)


LYDIA

mennään!

3

2

1

0


Kuuntele Pielisjoki täältä.


Pielisjoki

 

kun sade päättyy

tapaamme alikulkutunnelissa

kuten on sovittu

betonin alla humisee ja

linnut tungeksivat taivaalla

ja pilvet kulkevat yli kulkevat yli kulkevat yli

 

ja niin huomispäivät

seuraavat toisiaan huomaamatta

ja viikot kuluvat viipyillen

toisinaan lähtiessä

katsot taaksesi eteisessä

ja vuodet kulkevat läpi kulkevat läpi kulkevat läpi

 

mutta maailma vie meitä valssiin

tarttuu liepeisiin ja helmoihin ja vie

läpi vaikeakulkuisten varvikoiden ja valtateiden

tule luo, tule luo, tule luo

ei ole yhtäkään syytä pelätä

ei sekasorto meihin yletä

niin kauan kuin Pielisjoki pysyttelee siltojen alla

 

kun juna saapuu

olen sinua vastassa

kuten on sovittu

asemalla on tungosta

ihmisten humussa

ja toiset kulkevat ohi kulkevat ohi kulkevat ohi

 

mutta maailma vie meitä valssiin

tarttuu liepeisiin ja helmoihin ja vie

läpi vaikeakulkuisten varvikoiden ja valtateiden

tule luo, tule luo, tule luo

ei ole yhtäkään syytä pelätä

ei sekasorto meihin yletä

niin kauan kuin Pielisjoki pysyttelee siltojen alla

 

pelkään milloin mitäkin

menemisiä ja menettämisiä

sivullisuutta ja vaillinaisuutta

puuttumista ja jalkojen puutumista

ja kun lopulta seison kynnysmatolla

sateesta vettyneenä

vesittyneiden vuosien jälkeen

ja pyydän päästä sisään

voit kai päästää sisään


ERKKA

noin


LYDIA

jee


ERKKA

pidän siitä, että levy joka käsittelee sivullisuutta, mönkäänmenemisiä ja sydänsuruja, keskeneräisyyttä ja, lets face it, kuitenkin monessa mielessä nimenomaan parikymppisen kaupunkilaisen ihmisen mielenmaisemaa, päättyy niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin näin ajattomaan kappaleeseen

kappale on valssi

joka sijoittuu sun kotiseudulle joensuuhun, sinne missä olet kasvanut ja samalla myös paikkaan – jos nyt ronskisti yhdistetään tekijä ja laulujen puhuja – josta kaikkea levyn lauloissa käsiteltyä kipua ja tuskaa on tavallaan syyttäminen

mut tavallaan kaikki se koettu ei voi mitään sille tosiasialle

että on sellaisia asioita kuin pilvet, jotka aina vain kulkevat yli

ja joki, joka aina vain lipuu ali

(ehkä sama joki, johon Ei pahalla -kappaleessa on käyty kaatamassa kyynelvettä?)

nyt kun kuuntelin biisin niin mietin sellaista että

tuo pianomelodia, jonka kappaleessa annetaan soida usein ja pitkään

se ikään kuin "näyttää" joelta

se muistuttaa veden liplatusta, veden kulkua, ehkä sitä, miten aurinko osuu laineisiin

tää havainto mulla oli ollut jo aiemmin

mutta nyt tuli mieleen että

biisihän loppuu siihen, että puhuja on tullut kynnysmatolle

"sateesta vettyneenä"

"vesittyneiden vuosien jälkeen"

ja pyytää päästä sisään

ja päättyy siis kysymykseen:

"voit kai päästää sisään?"

luen ja kuuntelen tätä sinä toiveena, jota puhuja on koko elämänsä nimenomaan kaivannut. sitä, että pääsisi sisään, ulkopuolelta.

vastausta siihen ei kuitenkaan biisissä anneta

mikä on ehkä surullista

tai sitten se vain on

MUTTA

nyt tulin ekan kerran ajatelleeksi, että kyllähän siihen annetaan vastaus

tuota kohtaa kun seuraa pianon vastaus

se joen ääni

joka on vastaus kysymykseen.

vastaus on olemisen pysyväisyys, se, että kiistaton osa elämää ja kyllä, sen kiertokulkua, ja siinähän nyt kuitenkin ON kaikki.

joen valssissa

tällasta tuli mieleen.


LYDIA

ihana tulkinta

mitäpä tohon lisäämään


ERKKA

: )


LYDIA

tää oli vika biisi ensimmäisellä keikallani neljä vuotta sitten, ja monella sen jälkeen


ERKKA

mä en osaa päättää onko tää nuoren vai vanhan ihmisen kirjottama


LYDIA

siinä on molemmat

synnyin vanhana..


ERKKA

mitä se nuoruus sitten tossa sulle on


LYDIA

siinä on ensirakkaus ja maailman väistämätön väliintulo

se on varmasti yksi nuoruuden määrittävimpiä kokemuksia, kun sen kaiken elää ensimmäistä kertaa


ERKKA

mä en oo koskaan ajatellu että tossa on ensirakkautta!


LYDIA

ei se haittaa, eihän sitä siinä sanota!


ERKKA

mm

muistelen joskus kun kerroit jotain että

kun oli keikka joensuussa niin sua jotenkin ärsyttä kun ihmiset tykkäsi vain tästä

muistanko edes suunnilleen oikein?

ja jos, niin miksi näin oli?

että sua ärsytti


LYDIA

joo, just tolla ekalla keikalla siis, sain tosta tosi paljon kehuja ja muista biiseistä en juurikaan. se ärsytti, koska olin tehnyt ton biisin aika nopeasti ja viimeisenä siitä setistä, ja esitin sen soolona niin kuin se tuossa äänitteelläkin kuullaan. olin käyttänyt koko vuoden bändisovitusten rakentamiseen ja hiomiseen ja oman tyylin etsimiseen, ja tuo poikkesi selvästi siitä tyylistä. niin siinä hetkessä tuntui, että kaikki muu oli mennyt hukkaan, jos yleisö haluu vaan kuulla jotain "kauniita perusbiisejä" XD

totta kai silti arvostin niitä kehuja, mutta harmitti, että ne paljon enemmän vaivaa vaatineet ja tavallaan omaperäisemmät (oudommat..) biisit ei sitten saaneet osakseen samanlaista kehutulvaa.


ERKKA

joo XD

vaikuttaako tollanen jotenkin johonkin? miten teet biisejä jatkossa? tai jotain

pakkohan sen on


LYDIA

hmm, no kaikki palaute vaikuttaa jollain tavalla, mut ei nyt niin suoraviivaisesti, että olisin ajatellut et "noniin tätä nyt sit jatkossa"

mutta ainakin oli hienoa huomata, että pystyin tekemään vaikutuksen biisillä, jonka tekeminen oli itselleni ollut helppoa. siinä oli jonkinlaista suuntaviivaa.


ERKKA

jep

ja just se et ketä se lopulta kiinnostaa onko jonkin asian tekeminen ollut vaikeaa


LYDIA

olin silloin alkuaikoina tosi kunnianhimoinen omaperäisyyden suhteen, ajattelin että haluan tehdään jotain aivan "ennenkuulumatonta" musaa. tuollaisen melko yksinkertaisen biisin tekeminen rikkoi sitä eetosta vastaan, mutta palaute auttoi huomaamaan, että olin kuitenkin onnistunut tekemään jotain omaperäistä perinteisemmässä biisikehyksessä.


ERKKA

aivan!

ja sit just kun

kontrastit on hyviä

omaperäisyyden pitää olla aina vasten jotain

tossa biisissä on sitä sisäisesti

ja sit myös levynsisäisesti : )


LYDIA

joo, tällä hetkellä ajattelen, että pitää olla sopivasti outoa ja tuttua


ERKKA

sitten haluan vielä kysyä että

levy käsittelee sivullisuutta / ulkopuolisuutta

oot joskus puhunut siitä, että tunnet itses jollain tapaa sivulliseks / ulkopuoliseks myös musaskenessä

missä menet niiden ajatusten kanssa just nyt?


LYDIA

tää oli tietysti erikoinen aika julkaista esikoislevy, kun ei oo nyt päässyt keikkailemaan ja verkostoitumaan

se tunne tulee ehkä kahdesta suunnasta: toisaalta se, että opiskelin musaa joensuussa ja muutin sitten tänne, missä miulla ei ollut mitään verkostoja. ja toisaalta, että miulla ei oo ollut sellaista bändinuoruutta tms, oon vaan soitellut ja kirjoitellut yksikseni, joten se bändiskenen toimintakulttuuri on miulle aika vieras.


LYDIA

en usko että se ulkopuolisuuden tunne tulee koskaan kokonaan väistymään, mutta tuntuu kyllä, että olen nyt levyn ilmestyttyä paljon enemmän "olemassa" tekijänä kuin aiemmin. en nyt mitenkään skenen ytimessä, mutta ainakin jonkinlaisena, muidenkin tekijöiden noteeraamana osana suomen indie-kenttää.


ERKKA

joo : )

pyörittelen yhtä asiaa tässä mutta en saa sitä jotenkin sanoiksi

jotenkin se liittyy siihen, että onko sun omat biisit ja niiden sanat opettaneet sulle jotain ulkopuolisuudesta? oletko viisaampi niiden ansiosta? ja onko tuo viisaus käännettävissä myös kokemukseen tosta tietystä skenen ulkopuolisuudesta?


LYDIA

joo, ne on opettaneet paljon ihan kaikesta!

taidettiin puhua silloin tän keskustelun ekassa osassa siitä, miten omilla teoksilla voi ottaa itsestään haltuun sellaisia puolia, joista on epävarma

niin jotain sellaista on ehdottomasti tapahtunut tuon suhteen. tutkimus jatkuu!


tavallaan kun sen ulkopuolisuuden on kirjoittanut näkyviin ja tehnyt siitä taidetta, se on helpompi hyväksyä. omien teosten kautta voi myös katsella itseään ulkopuolelta, tehdä havaintoja ja kasvaa.


oma asema ei enää oo toisten määrittelemä, vaan itse rakennettu ja valittu.



Tähän päättyi Kirjoittamisesta-blogisarja Lyytin kanssa. Kiitos kun luit. <3 Otan mielelläni vastaan palautetta ja ajatuksia sähköpostitse (nimi@gmail) tai vaikka Instagramissa: erkkamykkanen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 3

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 2